Lucretian raiskaus Aleksanterinteatterissa, 28.3.2018

Opera Box on nyt tuonut näyttämölle hieman tuoreempaa oopperaa eli Benjamin Brittenin Lucretian raiskauksen. Oopperan tapahtumat sijoittuvat Rooman valtakunnan aikaan.  Sodassa olevat roomalaiskenraalit ovat joutuneet toteamaan, että heidän poissa ollessaan heidän vaimonsa ovat löytäneet itselleen rakastajia. Poikkeuksena on Lucretia, joka on uskollinen miehelleen Collatinukselle. Tämä ärsyttää toista kenraalia Juniusta, joka yllyttää etruskiprinssi Tarquiniuksen viettelemään Lucretian. Kun Tarquinius ei tässä onnistu, hän raiskaa Lucretian, joka häpeissään surmaa itsensä.

Ikävä kyllä ooppera on aiheeltaan vieläkin ajankohtainen. Raiskausta käytetään edelleenkin ympäri maailmaa häpäisemisen välineenä ja vieläkin on olemassa yhteisöjä, jossa tuomio kohdistetaan naiseen ja kuoleman katsotaan olevan ainut tapa pestä häpeä pois.

Brittenin oopperan rakenne oli kuitenkin hieman erikoinen, sillä päätarinalla oli myös kaksi kertojaa (mies ja nainen), jotka kertoivat tapahtumia ja kommentoivat näyttämön tapahtumia. Mieskertoja Lasse Penttisen ääni ei ihan ollut tehtävän tasalla ja minua myös häiritsi naiskertojan Hedvig Pauligin ryntäily ja dramaattinen ahdistuminen. Lauluosuudet hän kyllä hoiti oikein hienosti. Omituisinta kertojien roolissa olivat kummalliset pätkät kristillistä paatosta libretossa. Teos on tietysti oman aikansa tuotos, mutta en silti oikein ymmärtänyt, miten ne liittyivät tarinaan.

Solistit olivat onnistuneesti valittuja. Oma suosikkini oli Riku Pelo Juniuksena, mutta pidin myös Liisa Viinasen Lucretiasta. Kamariorkesteri Ariadne teki myös upeaa työtä. Brittenin musiikki oli ajoittain varsin vähäeleistä, mutta hienolta se kuulosti.

Tällä kertaa taustalla ei ollut videota eikä teoksessa ollut mukana tanssijoita, kuten niin usein Ville Saukkosen ohjaamissa teoksissa. Eikä lavastuksessa ollut myöskään yhtään laatikkoa, vaan lavastus perustui kankaisiin. Suuren osan aikaa lava oli varsin paljas, mutta oikeastaan se sopi tähän teokseen. Puvustus oli todella onnistunut. Sekä lavastuksesta että puvustuksesta vastasi Hanna Hakkarainen.

Muutamista erikoisista piirteistä huolimatta siis ooppera on hyvinkin katsomisen arvoinen. Näytöksiä on yksi jäljellä (2.4.), joten vielä on mahdollisuus nähdä se.