Helsingin juhlaviikoilla vieraili tänä vuonna kaksi varsin tunnettua tähteä: mezzosopraano Magdalena Kožená ja pianisti Yefim Bronfman. Musiikkitalon konserttisali ei ollut kyllä lähelläkään täyttä, mutta toisaalta koko syksy on niin täynnä erilaisia tapahtumia, että se saattaa verottaa kiinnostavienkin tapahtumien katsojamääriä.
Konsertin ensimmäisellä puoliskolla Kožená lauloi Johannes Brahmsin lauluja.
Brahms ei kuulu ihan lempisäveltäjiini, joten olin vielä aika neutraalissa
tunnelmassa väliajan koittaessa. Mutta väliajan jälkeen Kožená vaihtoi tyylilajia. Ensiksi hän esitti
Modest Musorgskin Lastentarha-sarjan, mikä on aika veikeä lapsen näkökulmasta katsova
sarja lauluja. Tässä Koženán
esitys muuttuikin huomattavasti eloisammaksi. Seuraavaksi hän esitti hienosti
eläytyen Dmitri Šostakovitšin viisi satiiria, jotka viimeksi kuulin
heinäkuussa Elisaveta Rimkevitchin esittäminä Joroisissa. Konsertti päättyi minulle
täysin tuntemattomaan Béla Bartokin slovakialaisia kansanlauluja sisältävään
laulusarjaan Kyläkohtauksia.
Jos Koženán laulu oli varmaotteista, niin säestäjä Yefim
Bronfman se vasta säteilikin esityksessään. Monet illan lauluista vaativat suunnatonta
teknistä taitavuutta ja Bronfmanin taitoja saattoi vain ihailla melkein henkeään
pidätellen. Kaiken kaikkiaan hieno ilta mielenkiintoisen musiikin parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti