Dido ja Aeneas Ritarihuoneella, 27.4.2018

Tänä vuonna Suomalaisen barokkiorkesterin ohjelmistossa oli pitkästä aikaa myös barokkiooppera. Se esitti Ritarihuoneella Henry Purcellin oopperan Dido ja Aeneas. Vaikka Dido ja Aeneasin edellisestä kuuntelukerrastani ei ollutkaan kovin pitkä aika, niin tämä produktio vaikutti sen verran kiinnostavalta, että lippu oli suorastaan pakko ostaa. Jo ympäristö – Ritarihuone – loi oman ilmapiirinsä; onhan Ritarihuone Suomen (arkielämässä kieltämättä aika näkymättömän) aateliston oma talo. Itse ooppera esitettiin täysistuntosalissa, jonka seiniä koristavat Suomen aatelissukujen vaakunat. Komea siis oli näyttämö, johon konserttiversiona myyty ooppera sopi hienosti. Esitys ei tosin ollut aivan puhdas konserttiversio, sillä todellisuudessa solistit näyttelivät roolinsa ja liikkuivat jonkin verran näyttämöllä ja katsomon käytävilläkin.

Oli todella hienoa kuulla tämä ooppera nimenomaan Suomalaisen barokkiorkesterin esittämänä.  Kapellimestarina toimi Justin Doyle ja hänen ja orkesterin yhteistyö oli loistavaa. Doyle oli myös luonut oopperan kadonneen prologin sijalle uuden prologin, joka perustui Purcellin ja John Blow’n sävellyksiin. Kieltämättä teos kuulosti todella erilaiselta prologin kanssa. Erittäin mielenkiintoinen lisä.

Oopperan kuorona toimi Key Ensemble ja sen jäsenet lauloivat myös pienempiä solistirooleja. Ja sen verran hienosti lauloivatkin, että toivon vielä joskus kuulevani heitä suuremmissakin solistirooleissa.  

Ja jos pienemmät roolit oli hyvin miehitetty, niin pääroolit ne vasta komeita olivatkin. Didon roolin lauloi iki-ihana Tuuli Lindeberg. En ollut aiemmin kuullut hänen laulavan näin matalaa roolia, joten olin innoissani, kun kuuntelin hänen ala-rekisteriään. Ei voi kuin ihmetellä, että mihinkähän hänen äänensä ei taipuisi. Aeneasin roolin taas lauloi Juho Punkeri. Punkerin pehmeä tenori sopi rooliin oikein hyvin ja hänen jäähyväisaariansa oli suorastaan sydämeenkäyvä. Belindan roolin lauloi Kajsa Dahlbäck, eikä hänkään tuottanut faneilleen pettymystä.

Siis jo itse ooppera sai yleisön onnelliseksi. Mutta yllättävintä illassa oli se, että orkesteri esitti oopperan (ja raikuvien aplodien) jälkeen vielä yhden ylimääräisen numeron, joka oli kuoron loppukohtaus John Blow’n oopperasta Venus ja Adonis. Justin Doyle esitteli sen suomeksi, mistä yleisö tietenkin innostui. Ja hieno oli itse kappalekin, joten se sopi oikein hyvin tämän ikimuistoisen barokki-illan päätteeksi.

Ritarihuone

Esiintyjät