maanantai 4. maaliskuuta 2019

Peluri Mariinski-2:ssa, 24.2.2019

Päivän toinen oopperani Pietarissa oli Sergei Prokofjevin Peluri (Игрок), joka vuorostaan perustuu Fjodor Dostojevskin samannimiseen romaaniin.

Oopperan tarina ei ole varsinaisesti kovin iloinen, joten kyllä sen Dostojevskiksi tunnistaa. Se kertoo nuoresta Polinasta, joka on velkaantunut markiisille kuten kenraali-isänsäkin. Kenraali odottaa saavansa velkansa maksettua, kun vanha varakas sukulaisnainen kuolee, mutta tämäpä ei kuolekaan vaan menettää suuren osan omaisuudestaan kasinolla. Kotiopettaja Aleksei, joka on ihastunut Polinaan, pelaa myös kasinolla ja voittaa suunnattoman summan rahaa, josta hän yrittää antaa velan verran Polinalle. Tämä kuitenkin heittää rahat Aleksein silmille. Aleksei jää hourailemaan pelaamisesta.

Pelurin lavastus (Zinovy Margolin) oli äärimmäisen yksinkertainen. Samat mustat rakenteet saivat toimia sekä olohuoneena, puistona että kasinona. Myös epookkipuvustus (Tatiana Noginova) perustui vain muutamaan pääväriin. Yksinkertaisuudestaan huolimatta kokonaisuus toimi hyvin, kun tarina oli niin vahva.  

Solistikaarti oli kokonaisuudessaan vahva, vaikka eniten pidinkin vanhan sukulaisnaisen laulajasta Irina Bogachevasta. Mutta tässäkin oopperassa vahvimpaan rooliin nousi orkesteri. Prokofjev on Pelurissa  säveltänyt upeaa musiikkia nimenomaan orkesterille ja useasti tuntui, että tarinaa olisi voinut seurata loistavasti pelkästä soitosta, niin ilmaisuvoimaista se oli. Näin oopperan ystävänä tulee harvoin näin todettua, mutta tällä kertaa voin sanoa, että lauluosuudet olisi voinut vaikka jättää väliin. Pavel Smelkovin johtama Mariinskyn orkesteri teki upeaa työtä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti