Vantaan
Barokki onnistuu aina löytämään kiinnostavia esiintyjiä festivaalilleen. Espanjalainen
Capella de Ministres esiintyi Pyhän Laurin kirkossa otsikolla Lucrezia Borgia –
rakkaudesta taiteeseen. Yhtye esitti barokkimusiikkia (osan intrumentaalisesti,
osan laulettuna) 1400- ja 1500- lukujen vaihteesta.
En tuntenut yhtyettä
entuudestaan, mutta suurkiitokset Vantaan Barokille ja Espanjan suurlähetystölle,
jonka tuella muusikot saatiin esiintymään Suomeen.
Maallikollekin oli
ilmiselvää, että jokainen yhtyeen jäsen (Elia Casanova, laulu, Carles Magraner,
viola de gamba, David Antich, huilut, Rosert Cases, vihuela ja Pau Ballester, lyömäsoittimet)
olivat todellisia ammattilaisia. Heidän yhteistyönsä oli saumatonta ja tulos
lumoava.
Yhtye esitti illan
ohjelmistosta kolme laulua kahteen kertaan ja varsinkin niiden kohdalla oli
mahdollista seurata eri esityskerroilla eri muusikkoja. Se olikin todella
kiinnostavaa, sillä ammattilaisten tekniikkaa kuten myös eläytymistä musiikkiin
(jota he taatusti olivat esittäneet useita kertoja) olisi voinut seurata vielä
useammankin encoren verran.
Laulumusiikin suurena ystävänä
seurasin tietenkin erityisellä tarkkuudella Casanovaa, joka käytti ääntää
mestarillisesti instrumenttina. Hän kuljetti lauluja taiturillisesti
diminuendosta forteen ja liikkui alaäänistä ylä-ääniin. Tähän ohjelmisto
antoikin oivan mahdollisuuden, sillä esitetyt laulut vaihtelivat tunnelmiltaan.
Kun ensin yleisö tempautui mukaan reippaaseen El cervel mi fa Nocte i die (anonyymi
säveltäjä), niin seuraavassa hetkessä se rauhoittui kuuntelmaan suorastaan
harrasta Nicolò Patavinon laulua Senza te alta Regina.
Capella de Ministresin
esitys oli erinomainen ja täytyy toivoa, että tämä ei jää heidän viimeiseksi
Suomen vierailukseen. Pyhän Laurin kirkko ei ollut lähellekään täynnä, joten
useampikin olisi mahtunut kuuntelemaan tätä uskomattoman hienoa konserttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti