Säveltäjä Nikolai
Rimski-Korsakovin syntymästä on tänä vuonna kulunut 175 vuotta ja ennätin jo
ajattelemaan, että juhlavuosi sujahtaa Suomessa ohi ilman minkäänlaista
huomiota, mutta onneksi Rimski-Korsakov 175 työryhmä ja Fantasiaooppera ry pelastivat
vuoden esittämällä kaksi Rimski-Korsakovin pienoisoopperaa (Vera Sheloga ja Kaštšei Kuolematon),
joita ei ilmeisesti ole aiemmin Suomessa esitettykään. Näin itse Kaštšei Kuolemattoman
toukokuussa Pietarissa, mutta Vera Sheloga oli minullekin uusi tuttavuus.
Ilta alkoi Vera
Shelogalla, jossa nimihenkilön mies on sodan jäljiltä vielä poissa kotoa. Tällä
välin Vera on synnyttänyt lapsen, jonka isä on toinen mies, joka kuitenkin jätti
hänet. Vera paljastaa uskottomuutensa sisarelleen ja kun hänen aviomiehensä
palaa kotiin ja tiedustelee, kuka lapsi on, sisar tunnustaa tämän omakseen.
Teos oli intensiivinen
tarina, jossa jännite säilyi alusta loppuun. Onnettoman Veran tarina eli
musiikissa ja aluksi huolettoman sisaren maailma särkyy katsojan silmien
edessä. Tuuli Elinä Kilpelä teki hienon roolityön ahdistuneena Verana.
Laulajien venäjän ääntämystä
ei parhaalla tahdollakaan voi kehua, joten olin erittäin tyytyväinen siihen,
että ooppera oli tekstitetty suomeksi. Toki venäjä on haastava kieli laulaa,
varsinkin kun venäläisistä oopperoista ei länsimaissa esitetä kuin muutamia,
joten harjoitusta ei kovin paljoa tule, mutta kieltämättä harmitti, kun iso osa
tekstistä ei oikein edes muistuttanut venäjää.
Väliajan jälkeen vuorossa
oli Kaštšei Kuolematon,
jonka juonen voi lukea toukokuisesta blogistani https://oopperadonna.blogspot.com/2019/05/. Oli todella mielenkiintoista nähdä kaksi niin
erityyppistä versiota samasta oopperasta näinkin lyhyen ajan sisällä. Ville Saukkosen
ohjaus oli mielestäni molemmissa illan oopperoissa erittäin onnistunut. Kaštšei
Kuolemattomassa Saukkonen oli etäännyttänyt oopperaa kansantarinasta ja hänen
versionsa oli mielestäni ehdottomasti verevämpi kuin Mariinskin ja pidin siitä
kovasti.
Sankariparin asu toi
mieleeni Ruotsi-Suomi maaottelun tuulipuvut muutaman vuosikymmenen takaa, mutta
herttaisen parin he (Emmi Kaijansinkko ja Olli-Tapio Tikkanen) muodostivat. Illan
ehdoton kuningatar oli kylläkin Kashejevna (translitterointi on tässä vähän
epälooginen, sillä venäjässä molemmissa nimissä on sama s) roolin laulanut
Karoliina Laurila-McLoud. Missä ihmeessä tämä upea laulaja on oikein ollut piilossa?!
Hänen Venäjän ääntämyksensäkin oli hyvää ja ääni suorastaan hiveli korvia.
Upeaa! Ja ylitsepursuavan korea pukukin sopi täydellisesti Kashejevna rooliin.
Oopperoiden visualisoinnista
vastasi Hanna Hakkarainen. Lavasteilla teokset eivät koreilleet, mutta molemmat
ratkaisut olivat toimivia. Vera Shelogan neuvostoliittolaiset asut särähtivät
hieman silmiini, mutta tarina oli toisaalta kyllä aika ajaton. Kaštšein puvustus oli ehdottoman onnistunut. Vähän kreisi,
mutta tarinaan ja henkilöihinkin sopiva.
Molempien oopperojen säestäjä
oli pianisti Tuure Juutilainen. Uskomattoman hyvin Rimski-Korsakovin musiikki
sopikin pelkällä pianolla soitettavaksi. Juutilaisen työskentelyä oli nautinto
seurata ja olin illan jälkeen aivan liekeissä. Suuri kiitos kaikille
työryhmäläisille ja esiintyjille tästä harvinaisesta nautinnosta!
 |
| Vera Sheloga |
 |
| Kaštšei Kuolematon |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti