Rodelinda at Bolshoy Theatre, the 13th of December, 2016

RODELINDA

 

Bolshoy Theatre in Moscow is now doing as a joint production with English National Opera Georg Friedrich Handel’s opera Rodelinda. The production itself can wake mixed feelings, since it is a modernized version. I wasn’t personally overly fond of it.

But who cares about the production, when the music is as enchanting as in Rodelinda. I have always liked Handel and this piece is full of beautiful music. And when the singers are as fantastic as in this production, you can only enjoy the performance.

I liked very much the singer of Rondelinda – Dina Kuznetsova. She had a lovely, agile but full-bodied voice, which was a pleasure to listen to. But the absolute star of the evening was the American countertenor Gerald Thompson, who sang the role of Bertarido. Unbelievably great technique and unspeakably gorgeous voice. The duet of Rodelinda and Bertarido in the second act already made you speechless, but the aria “Vivi, tiranno!” by Bertarido in the third act made you breathless, too. I can only wonder, how anybody can sing such a difficult aria with such ease.

This opera I could go and see many many times without problems! Wonderful evening.

Programme

Performers

Rodelinda Bolshoi-teatterissa, 13.12.2016

RODELINDA

 

Moskovan Bolshoi-teatteri esittää parhaillaan yhteisproduktiona Englannin Kansallisoopperan kanssa Georg Friedrich Händelin oopperaa Rodelinda. Teoksen ohjauksesta voi olla montaa mieltä, sillä kyseessä on modernisoitu versio. Itse en sille ihan hirveästi syttynyt.

Mutta ohjauksesta viis, kun musiikki on niin lumoavaa kuin Rodelindassa. Olen aina pitänyt Händelistä ja tämä teos on täynnä upeaa musiikkia. Ja kun laulajakunta on niin fantastinen kuin tässä produktiossa, niin kuulija ei voi muuta kuin nauttia.

Pidin tavattomasti Rodelindan esittäjästä Dina Kuznetsovasta. Hänellä on ihanan notkea, mutta täyteläinen ääni, jota on todellinen nautinto kuunnella. Mutta illan ehdoton tähti oli kyllä siitä huolimatta Bertaridon roolin laulanut amerikkalainen kontratenori Gerald Thompson. Uskomattoman upea tekniikka ja sanoinkuvaamattoman hieno ääni. Jo toisen näytöksen Rodelindan ja Bertaridon jäähyväisduetto vei sanattomaksi, mutta viimeisen näytöksen Bertaridon aaria ”Vivi, tiranno!” salpasi jo hengen. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka joku pystyy niin käsittämättömän vaikean aarian laulamaan niin suvereenisti.

Tämän oopperan voisin käydä kuuntelemassa vaikka kuinka monta kertaa aivan helposti! Upea ilta.

 

Ohjelma

Esiintyjät

Kolme bassoa Savoy-teatterissa, 10.12.2016

KOLME BASSOA

 

Kolme venäläistä bassoa – Vladimir Kudashev, Andrey Antonov ja Valery Gilmanov – esiintyivät Savoy-teatterissa joulukonsertissa, jossa he kylläkin lauloivat vain yhden joululaulun, mutta muuta musiikkia oli senkin edestä. Ensimmäisessä osassa he keskittyivät pääasiassa ooppera-aarioihin ja toisessa osassa venäläisiin kansanlauluihin ja romansseihin.

Bassot olivat ilmiselvästi esiintyneet enemmänkin yhdessä, sillä yhteispeli toimi hyvin. Gilmanov oli todellinen koomikkokyky, jota Antonov hyvin komppasi, Kudashevin taas ottaessa hillitymmän roolin.

Musiikillisesti ilta oli ihan viihdyttävä. Esiintyjillä oli hyvin erityyppiset äänet, mikä paljastui vähän turhankin hyvin välillä yhteislauluissa, mutta joulukonserttina ilta lunasti kyllä paikkansa. Itse pidin ehkä eniten Andrey Antonovin esityksistä, vaikka ei hänkään ihan virheiltä välttynyt. Toisaalta Kudashevin laulama Greminin aaria Jevgeni Oneginista oli erittäin sydämeenkäyvä. Tosin pidän muutenkin aarian kohdasta, jossa Gremin laulaa rakastavansa Tatjanaa.

Illan jälkeen solisteilta oli mahdollista saada nimikirjoitukset, jotka kävin tietysti noutamassa ohjelmaani. Ohjelma oli muutenkin varsin hauska muisto, sillä esitys ei ollut ihan ohjelman mukainen. Tämä oli kylläkin kerrottu ohjelmassa (hieman huonolla suomen kielellä). Seuraavalla kerralla suosittelisin oikoluetuttamaan ohjelman myös vähän paremmin suomen osaavalla henkilöllä. Mutta ehkäpä kotikutoinen käännös sopi paremmin varsin rentoon ohjelmistoonkin.

Näyttämö

Ohjelma

Ohjelma

Three basses at the Savoy Theatre, the 10th of December, 2016

THREE BASSES

 

Three Russian basses – Vladimir Kudashev, Andrey Antonov and Valery Gilmanov – performed at the Savoy Theatre in a Christmas concert, where they actually only sang one Christmas song in addition to a lot of other music. In the first part they concentrated mainly in opera arias and in the second part to Russian folk songs and romances.

These basses had obviously performed together earlier, too, since they really worked well together. Gilmanov was a true comedian, who was well supported by Antonov, when Kudashev took a more calm role.

From the musical point of view the evening was quite entertaining. The singers had very different type of voices, which was perhaps sometimes too obvious in the ensemble numbers, but as a Christmas concert it was ok. I liked perhaps most the performances of Andrey Antonov, though he had his faults, too. On the other hand I also found Gremlin’s are from Evgeny Onegin sung by Kudashev really heart breaking. I do have to admit that I like that aria, especially the part where Gremin admits to loving Tatyana.

After the performance it was possible to get autographs from the soloists and, of course, I had to go and have them to my programme. The programme itself was quite funny a souvenir, since the evening did not completely follow the programme, which was also told in the programme in a bit bad Finnish. Next time it might be good to have a person, who knows Finnish a little better, to read the translation. But perhaps a bit lacking translation suited the relaxed evening well after all.

The programme

The programme

The stage

Magnus-Maria Alminsalissa, 3.12.2016

MAGNUS-MARIA

 

Kulturförening Katrina vieraili Alminsalissa ja esitti Karólína Eiríksdóttirin oopperan Magnus-Maria, joka kertoo tarinan yli 300 vuotta sitten eläneestä Maria Johansdotterista/Magnus Johanssonista. Se on kertomus poikkeuksellista ihmisestä ja hänen kohtalostaan.

Poikkeuksellinen oli myös itse ooppera. Esitys alkoi jo lämpiön puolella ja jatkui yleisön asetuttua paikoilleen näyttämöllä. Lavastus oli yksinkertainen, mutta erittäin hyvin toimiva. Puvustus erikoinen, mutta pienillä vaatekappaleilla ilmaistiin sukupuolta erittäin tehokkaasti.

Ja esiintyjät olivat suorastaan loistavia. Teoksessa ei yksikään laulajista esittänyt vain yhtä roolia, vaan kutakuinkin kaikki taisivat ollaan vuorollaan Magnus-Maria. Merkillistä kyllä se ei tehnyt teoksesta yhtään vaikeaa seurata, vaan pikemminkin jatkuvat laulajan vaihdokset ilmaisivat ihmisen eri rooleja eri tilanteissa, ihmisen monipuolisuutta. Itse asiassa puhenäyttelijänä toiminut Andrea Bjökholm taisi olla ainoa, joka pysyi Magnus-Mariana.

Vaikka teos oli aiheeltaan vakava ja ajatuksia herättävä, sillä teoksen ydinkysymys oli ”kuka minä olen, mikä minä olen”, niin teos ei kuitenkaan ollut synkeä, vaan mukana oli runsain mitoin huumoria. Esimerkiksi ihmisjoukon määkiminen kuin lampaina oli todella osuva ja hauska kohtaus.

En halua nostaa yhtään laulaja ylitse muiden, sillä koko joukko teki todellakin hienoa työtä. Musiikki oli vaikeaa laulettavaa, sillä laulu ei ollut vain laulua vaan esillä oli koko ihmisäänin aikaansaatava äänikirjo vinkunasta murinaan. Myös orkesteri Anna-Maria Helsingin johdolla teki upeaa työtä. Hieno teos kaiken kaikkiaan! 

Osa näyttämöä

Fanikassi

 





Magnus-Maria in Alminsali, the 3rd of December, 2016

MAGNUS-MARIA

 

Kulturförening Katrina visited Finnish National Opera’s Alminsali stage and performed Karólína Eiríksdóttir’s opera Magnus-Maria, which tells a story of Maria Johansdotter/Magnus Johansson, who lived over 300 years ago. It is an unusual story about a human being and his/her destiny.

The opera itself is also unusual. The performance started already in the foyer and continued once the audience had found their seats. The set was simple, but it really worked. The costumes were a bit weird, but with the help of small accessory changes sex was shown very effectively.

And the performers were absolutely fabulous. No singer had only one role, but just about everybody was singing at some stage the role of Magnus-Maria. Surprisingly that did not make the opera hard to follow; actually I felt that the changes of singers showed really well the changing roles we have in different situations, how versatile we really are. Probably the only person who stayed Magnus-Maria throughout the opera was the only speaking actor, Andrea Björkholm.

Even though the theme of the opera was serious and gave food to thought, since its core question was “who am I, what am I”, it was not in any way gloomy, but there was a lot of humour involved. For example sheep-like baaing of the crowd, was really accurate and funny.

I do not want to raise any singer above others, since the whole group did excellent work. The music of the opera was definitely difficult to sing, because singing was not just signing but it showed the whole spectrum of human voice starting from squeaking to snarling. The orchestra and the conductor Anna-Maria Helsing played wonderfully. What a stunning evening!

 

Part of stage

A fan product

Hannu ja Kerttu + Tietäjien lahja Sonoressa, 2.12.2016

HANNU JA KERTTU + TIETÄJIEN LAHJA

 

Sibelius-Akatemia yhdisti Engelbert Humperdinckin Hannu ja Kerttu –oopperan Einojuhani Rautavaaran Tietäjien lahja –oopperaan samassa esityksessä. Jälkimmäinen ooppera oli tarinassa Hannun ja Kertun uni heidän eksyttyään metsään. Ratkaisu oli vähän outo, varsinkin kun toisessa näytöksessä Kerttu kehuu unensa olleen ihanan. Tuskinpa lapsi pitäisi Tietäjien lahjan tarinaa ihanana.

Sinänsä molemmat oopperat olivat kelpo esityksiä omassa lajissaan. Hannu ja Kerttu oli loistavasti puvustettu ja lavastettu. Perheen asut ja koti olivat väritykseltään musta, mutta noidan talo ja asu olivat suorastaan karamellimaisen värikkäitä. Ilmapallon käyttö sekä asuissa että metsää ja piparkakkutaloa rakennettaessa oli mestarillinen keksintö. Ainoana haittana oli ilmapalloasujen väistämätön narina.

Myös musiikki oli viehättävää. Näin viimeksi Hannun ja Kertun helmikuussa Mariinskissa, Pietarissa ja tämä esitys oli siihen verrattuna aivan eri kuuloinen. On hämmästyttävää, miten suuri ero syntyy, kun musiikki esitetään alkukielellä (Pietarissa kielenä oli venäjä). Tietenkin alkuperäisessä saksankielisessä libretossa on paljon erilaisia sanaleikkejä, joita venäjänkielisessä versioissa ei ollut.

Hannun ja Kertun laulajista pidin eniten isän roolin laulaneesta Samuli Takkulasta. Hänellä oli hieno, kantava baritoni-ääni. Kyllä muutkin esiintyjät hyvin suoriutuivat, mutta aivan erikseen haluan mainita Elisabet Petsalon noidan. Hahmo oli hauskan värikäs ja mukaansatempaava.

Rautavaaran Tietäjien lahja vuorostaan oli aivan erityyppinen ooppera. Puvustukseltaan 70-luvun vaatteita ei voi kutsua varsinaisesti kauniiksi, mutta lavastuksessa käytettiin jälleen jännittävästi poikkeavia rakenteita eli tiskipöytiä, joista oli rakennettu päähenkilöiden asunto. Pidin kovasti. Kuten arvata saattaa Rautavaaran musiikki oli selkeästi modernimpaa ja valitettavasti se tarkoitti sitä, että yleisön kuiskailu toisilleen lisääntyi selkeästi ainakin minun istumapaikkani ympärillä.

Vaikka oopperayhdistelmä oli hieman erikoinen, niin ilta oli kuitenkin mukava kokemus.

Ilmapallometsä

Hannu ja Kerttu

Tietäjien lahja

 

Hänsel und Gretel + The Gift of the Magi in Sonore, the 2nd of December, 2016

HÄNSEL UND GRETEL + THE GIFT OF THE MAGI

 

Sibelius Academy combined Engelbert Humperdinck’s Hänsel und Gretel and Einojuhani Rautavaara’s The Gift of the Magi operas together. The second opera was performed as the dream sequence of the children after they had got lost in the woods. The solution was a bit odd, especially since Gretel says in the second act that she had had a lovely dream. I doubt any child would consider The Gift of the Magi lovely.

As such both operas were good in their own genre. Hänsel und Gretel had spectacular sets and costumes. The costumes and the house of the family were black, but the house and the dress of the witch were bright and colourful. Use of balloons both in the outfits and in building both the woods and the gingerbread house was a brilliant idea. The only drawback was the inescapable squeaking of the balloon dresses.

Also the music was alluring. I had last seen Hänsel und Gretel in February in Mariinsky, in St.Petersburg and this performance sounded totally different. It is amazing how different the music sounds when it was performed in the original language (in Mariinsky the language was Russian). Of course, the original German libretto contains a lot of playing with words, which the Russian version did not have

 

My favourite singer of the evening was Samuli Takkula, who sang the role of the father. He had a nice, ringing baritone. I am not saying that the other singers performed badly, quite on the contrary. And I would especially like to mention Elisabet Petsalo as the witch. The character was amusingly colourful and catching.

Balloon forest

Hansel und Gretel

The Gift of the Magi