Viron historia. Säikähdyksestä syntynyt kansa. Tallinnan Estonia-teatterissa 21.1.2018

Oopperavuosi 2018 alkoi minun osaltani upouudella virolaisella oopperalla Viron historia. Säikähdyksestä syntynyt kansa. Ooppera on valmistunut Viron juhlavuoden kunniaksi ja se on kieltämättä varsin erikoinen esitys oopperaksi, mikä oli kyllä jo arvattavissakin, kun teoksen etukäteiskuvaukset olivat melko erikoisia. Teoshan on osa ns. MIM-projektia, joka on useita eri produktioita vuosien mittaan tuottanut poikkitaiteellinen projekti.

Tarinan juoni oli tarina Viron kansan synnystä, johon oli sekoitettu Saarenmaalle 800-luvulla eKr. pudonnut meteoriitti, ääniaallot, kirkkorakennus, Lennart Meren kirjoittama kirja, muinaiskreikkalainen tutkimusmatkailijanainen ja laulujuhlat. Tapahtumat liikkuivat edestakaisin useilla eri ajanjaksoilla ja useissa eri paikoissa autiomaasta Ateenaan, Tarttoon, Moskovaan ja Saarenmaalle. Ilmeisesti kyseessä oli humoristinen tarina, koska yleisö nauroi raikuvasti monillekin repliikeille, joiden vitsikkyys meni minulta usein ohi. Tekstissä varmaan viitattiin joihinkin virolaisiin tapahtumiin, joista minulla ei ulkomaalaisena ollut aavistustakaan, mutta paikallisista ne olivat todella hupaisia.

Esityksen taustana oli koko ajan soiva musiikki, joka vaihteli elektronisesta musiikista (kolinaa, suhinaa ja vinkunaa) arabialaisvaikutteisiin säveliin. Ehdottomasti suurin osa esityksestä oli puhetta, mukana muutama solistien esittämä laulu ja vähän enemmän laulua kuorolta. Teoksen kutsuminen oopperaksi oli ehkä vähän venytettyä totuutta, mutta sinänsä oli kyllä mielenkiintoista nähdä, minkälaisia produktioita Virossa sen omana satavuotisjuhlana tehdään. Esityksen musiikki oli kyllä ihan kiinnostavaa ja sopi teokseen.

Vaikka kyseessä oli siis Viron 100-vuotisjuhliin liittyvä tapahtuma, niin mielenkiintoista kyllä siinä oli mukana myös Suomi omalla tavallaan. Kesken esityksen nimittäin siinä alettiin lausua Kalevalaa suomeksi. En oikeasti meinannut ensin uskoa korviani, kun kieli vaihtui, vaan ihmettelin vain, että mitenkäs minä näin hyvin viroa ymmärrän (tämän pätkän aikana tekstityslaite ei ollut lainkaan käytössä).

MIM-projekti oi satsannut puvustukseen, lavastukseen ja valaistukseen erityisen paljon ja pidin niistä kovasti. Erityisesti paikallisten asukkaiden ja ristiritarien taistelu oli aivan mahtavasti toteutettu.

Lauluosuuksia teoksessa oli sen verran vähän, että niistä ei oikeastaan voi paljon muuta sanoa kuin että ihan mukavasti ne onnistuivat. Juuli Lill Pytheana onnistui mielestäni erityisen hyvin.


Ja sitten pieni ooppera-aiheinen mainos. Viime elokuussa kävin Limingassa katsomassa Jukka Linkolan oopperan Aabrahamin pidot, josta kirjoitin myös blogiini. Nyt tämä ooppera on tulossa myös Helsinkiin! Joten te, jotka haluaisitte nähdä sen, mutta matka Liminkaan oli turhan pitkä, suunnistakaa kohti Musiikkitaloa 22.2./23.2.!

Estonian History. A Nation Born of Shock. in the Estonia Theatre in Tallinn, the 21st of January, 2018

The opera year of 2018 started in my case with a brand new Estonian opera “Estonian History. A Nation Born of Shock.” The opera was made for the anniversary of Estonia and it is without doubt a rather unusual performance, which was also easy to guess beforehand since the early descriptions of the opera were rather peculiar. The production is a part of so called MIM-project, which is an interartistic project that has produced several performances in the past few years.

The story of the opera is a story of the birth of the Estonian nation, a crazy mixture of a meteorite that dropped to Saaremaa 800 B.C., sound waves, a church, a book written by modern Estonia’s first president Lennart Meri, an ancient Creek female explorer and the Estonian Song Festival. Acts jump back and forth in different times and places from desert to ancient Athens, to Tartu, Moscow and Saaremaa. I think the story was a sort of comedy, since the Estonian audience laughed a lot during the performance, though I did not understand even half the jokes (they obviously referred to some Estonian events that I – as a foreigner – had never even heard of).

There was all the time some background music that switched between electronic music (clacking, rustle, squeaks) and Arabic influenced tones. Most of the performance was spoken and there were only a few soloist songs and a bit more songs by the opera chorus. It may be a bit stretched to call this production an opera, but it was pretty interesting to see – just after the Finnish anniversary – how the Estonians celebrate their anniversary. The music of the opera was, as such, quite interesting and suited the performance.

Even though this opera was made for the 100^th anniversary of Estonia, interestingly enough, Finland also was involved. In the middle of the performance a voice started reading the Finnish national epic “Kalevala” in Finnish. I honestly didn’t first believe my ears, when the language changed, but I was only a bit confused, how I suddenly started to understand Estonian so well (that part was without any translation in the texting machine).

MIM-project had invested especially much on the costumes, set design and lights and I really liked them. Especially the battle between the local Saaremaa people and the crusaders was spectacular.

There were so few songs in the performance that it is very difficult to say anything about them, except that the singers did quite well. Especially Juuli Lill in the role of Pythea was good.  


And a short commercial in the end of this story. Last August I saw Jukka Linkola's opera Abraham's banquet in Liminka about which I also wrote in my blog. Now the opera is coming to Helsinki! So for those of you, who would like to see it and travelling to Liminka was too much, set course towards Helsinki Music Centre on the 22nd/23rd of February.