Oopperavuosi 2018 alkoi minun osaltani upouudella
virolaisella oopperalla Viron historia. Säikähdyksestä syntynyt kansa. Ooppera
on valmistunut Viron juhlavuoden kunniaksi ja se on kieltämättä varsin erikoinen
esitys oopperaksi, mikä oli kyllä jo arvattavissakin, kun teoksen etukäteiskuvaukset
olivat melko erikoisia. Teoshan on osa ns. MIM-projektia, joka on useita eri
produktioita vuosien mittaan tuottanut poikkitaiteellinen projekti.
Tarinan juoni oli tarina Viron kansan synnystä, johon oli
sekoitettu Saarenmaalle 800-luvulla eKr. pudonnut meteoriitti, ääniaallot, kirkkorakennus,
Lennart Meren kirjoittama kirja, muinaiskreikkalainen tutkimusmatkailijanainen
ja laulujuhlat. Tapahtumat liikkuivat edestakaisin useilla eri ajanjaksoilla ja
useissa eri paikoissa autiomaasta Ateenaan, Tarttoon, Moskovaan ja
Saarenmaalle. Ilmeisesti kyseessä oli humoristinen tarina, koska yleisö nauroi
raikuvasti monillekin repliikeille, joiden vitsikkyys meni minulta usein ohi. Tekstissä
varmaan viitattiin joihinkin virolaisiin tapahtumiin, joista minulla ei
ulkomaalaisena ollut aavistustakaan, mutta paikallisista ne olivat todella
hupaisia.
Esityksen taustana oli koko ajan soiva musiikki, joka vaihteli elektronisesta musiikista (kolinaa, suhinaa ja vinkunaa) arabialaisvaikutteisiin säveliin. Ehdottomasti suurin osa esityksestä oli puhetta, mukana muutama solistien esittämä laulu ja vähän enemmän laulua kuorolta. Teoksen kutsuminen oopperaksi oli ehkä vähän venytettyä totuutta, mutta sinänsä oli kyllä mielenkiintoista nähdä, minkälaisia produktioita Virossa sen omana satavuotisjuhlana tehdään. Esityksen musiikki oli kyllä ihan kiinnostavaa ja sopi teokseen.
Vaikka kyseessä oli siis Viron 100-vuotisjuhliin liittyvä tapahtuma, niin mielenkiintoista kyllä siinä oli mukana myös Suomi omalla tavallaan. Kesken esityksen nimittäin siinä alettiin lausua Kalevalaa suomeksi. En oikeasti meinannut ensin uskoa korviani, kun kieli vaihtui, vaan ihmettelin vain, että mitenkäs minä näin hyvin viroa ymmärrän (tämän pätkän aikana tekstityslaite ei ollut lainkaan käytössä).
MIM-projekti oi satsannut puvustukseen, lavastukseen ja valaistukseen erityisen paljon ja pidin niistä kovasti. Erityisesti paikallisten asukkaiden ja ristiritarien taistelu oli aivan mahtavasti toteutettu.
Lauluosuuksia teoksessa oli sen verran vähän, että niistä ei oikeastaan voi paljon muuta sanoa kuin että ihan mukavasti ne onnistuivat. Juuli Lill Pytheana onnistui mielestäni erityisen hyvin.
Ja sitten pieni ooppera-aiheinen mainos. Viime elokuussa kävin Limingassa katsomassa Jukka Linkolan oopperan Aabrahamin pidot, josta kirjoitin myös blogiini. Nyt tämä ooppera on tulossa myös Helsinkiin! Joten te, jotka haluaisitte nähdä sen, mutta matka Liminkaan oli turhan pitkä, suunnistakaa kohti Musiikkitaloa 22.2./23.2.!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti