Wagnerin lumoissa Lohjan kirkossa 27.6.2020

Korona-kevät muutti varmasti meidän jokaisen elämää jollain tavoin Yksi ikävä asia oli elävän musiikin loppuminen kuin seinään. Maaliskuun alussa olin Göteborgissa oopperassa, jossa ei seuraavana viikonloppuna enää ollutkaan esityksiä koronan vuoksi. Ja yksi toisensa jälkeen kalenteriini merkityt muutkin esitykset peruttiin tai siirrettiin myöhemmiksi. Tietysti jokainen itseään kunnioittava oopperatalo/-ryhmä on tarjonnut netissä tallenteita tai striimattuja esityksiä ja ovathan ne parempia kuin ei mitään, mutta mikään ei voita musiikkia paikan päällä kuultuna.

Ja vihdoinkin sitä oli mahdollisuus kuulla, kun Jyrki Anttila järjesti Wagner-konsertin Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Helteestä huolimatta hyppäsin (onneksi ilmastoituun) bussiin ja porhalsin paikalle odotuksesta suorastaan täristen.

Konsertti olikin kaiken tärinän arvoinen. Ensimmäisenä osana esitettiin Valkyyrian ensimmäinen näytös. Sen säesti pianolla Hans-Otto Ehrström. Toki Wagnerin musiikki on parhaimmillaan orkesterin säestyksellä, mutta Ehström selvisi urakastaan hienosti ja – kuten eräälle oopperaystävälleni ennen esitystä totesin – minä olisin ollut tyytyväinen vaikka säestys olisi ollut huuliharpulla, niin kovasti olin elävää laulua kaivannut.

Valkyyrian esitys oli todella korkeatasoinen. Sieglinden roolin lauloi suorastaan hehkuvan loistavasti Miina-Liisa Värelä. ”Du bist der Lenz” -aarian tunnelataus oli käsinkosketeltava. Ja jos Värelä oli hyvässä vireessä, niin Jyrki Anttila Siegmundina oli suorastaan mestarillinen. Hän heijasti koko Siegmundin tunneskaalan kaikkine väreineen ja teknisesti laulu oli virheetöntä. Kylmät väreet suorastaan kulkivat pitkin selkäpiitäni, kun hän lauloi isänsä nimeä ”Wälse, Wälse”. Uskomattoman upean kuuloista! Hienon laulajakolmikon viimeisen sivun muodosti Timo Riihonen Hundingina. Uljas basso, joka ilmaisi jokaisella eleellään, asennollaan ja ilmeellään oopperan tarinaa. Tämä esitys olisi ansainnut suuremmatkin aplodit kuin korona-rajoitusten vuoksi harvennettu yleisö täysilläkään läpyttämällä kykeni aikaansaamaan.   

Lyhyen väliajan jälkeen oli vuorossa Tannhäuserin viimeinen (kolmas) näytös, joka on tunnelmaltaan aivan erilainen kuin Valkyyrian ensimmäinen näytös. Tannhäuserina lauloi jälleen suvereenisti Jyrki Anttila, Wolfram von Eschenbachin roolin lauloi Jaakko Kortekangas ja Elisabetin ja Venuksen roolit lauloi Miina-Liisa Värelä. Kaikki illan laulajat olivat hyviä, mutta kyllä Jyrki Anttila oli aivan omaa luokkaansa. Kerrassaan upea aloitus live-esityksille.

Enthralled by Wagner in Lohja Church on the 27th of June, 2020

Covid-19 spring changed in some ways all our lives. One of the sad changes was total stop of live music. In the beginning of March I was in Gothenburg Opera and the next weekend they had no more performances due to the pandemic. Sure, all better or less known opera house/group offered streamed performances and concerts, but even though they are better than nothing, nothing beats the live performances.

And finally it was possible! Jyrki Anttila organized a Wagner concert in the Lohja Church of Saint Lawrence. Despite the hot weather I jumped to the bus (luckily with AC!) and travelled to Lohja literally itching of excitement.  

And the concert was worth all the itching. The first part was the first act of “The Valkyrie”. Hans-Otto Ehrström accompanied by piano. Wagner’s music is, of course, at its best when played by a full orchestra, but Ehrström did well and – as I mentioned to one of my opera friends before the performance – I would have been happy even if the accompaniment had been by a harmonica, so much I had missed live music.

”The Valkyrien” was really excellent. The role of Sieglinde was sung – with sparkle – by Miina-Liisa Värelä. The feeling in the aria ”Du bist der Lenz” was gripping. But if Värelä was in great form, Jyrki Anttila as Siegmund was magnificent. He was able to portrait the whole emotional scope of Siegmund with all its tones and technically the signing was pitch perfect. I literally got goosebumps when he sang his father’s name ”Wälse, Wälse”. Incredibly fantastic! The last side of the triangle was Timo Riihonen as Hunding. A valiant base, who with all his gestures and facial expressions told the story of the opera. The performance should have got louder applause than the smallish audience (due to Covid-19 restrictions) was able to clap however hard it tried.    

After a short break, we heard the last (third) act of “Tannhäuser”, whose atmosphere is totally different from “The Valkyrie”. The role of Tannhäuser was again masterfully sung by Jyrki Anttila, Wolfram von Eschenbach’s role was sung by Jaakko Kortekangas and Miina-Liisa Värelä sung the roles of Elisabeth and Venus. All the singers were good, but once again Jyrki Anttila was in the class of his own. What a spectacular start to live performances!