Korona-kevät muutti
varmasti meidän jokaisen elämää jollain tavoin Yksi ikävä asia oli elävän
musiikin loppuminen kuin seinään. Maaliskuun alussa olin Göteborgissa
oopperassa, jossa ei seuraavana viikonloppuna enää ollutkaan esityksiä koronan
vuoksi. Ja yksi toisensa jälkeen kalenteriini merkityt muutkin esitykset
peruttiin tai siirrettiin myöhemmiksi. Tietysti jokainen itseään kunnioittava
oopperatalo/-ryhmä on tarjonnut netissä tallenteita tai striimattuja esityksiä
ja ovathan ne parempia kuin ei mitään, mutta mikään ei voita musiikkia paikan
päällä kuultuna.
Ja vihdoinkin sitä oli
mahdollisuus kuulla, kun Jyrki Anttila järjesti Wagner-konsertin Lohjan Pyhän
Laurin kirkossa. Helteestä huolimatta hyppäsin (onneksi ilmastoituun) bussiin
ja porhalsin paikalle odotuksesta suorastaan täristen.
Konsertti olikin kaiken
tärinän arvoinen. Ensimmäisenä osana esitettiin Valkyyrian ensimmäinen näytös.
Sen säesti pianolla Hans-Otto Ehrström. Toki Wagnerin musiikki on
parhaimmillaan orkesterin säestyksellä, mutta Ehström selvisi urakastaan
hienosti ja – kuten eräälle oopperaystävälleni ennen esitystä totesin – minä
olisin ollut tyytyväinen vaikka säestys olisi ollut huuliharpulla, niin kovasti
olin elävää laulua kaivannut.
Valkyyrian esitys oli todella
korkeatasoinen. Sieglinden roolin lauloi suorastaan hehkuvan loistavasti
Miina-Liisa Värelä. ”Du bist der Lenz” -aarian tunnelataus oli
käsinkosketeltava. Ja jos Värelä oli hyvässä vireessä, niin Jyrki Anttila
Siegmundina oli suorastaan mestarillinen. Hän heijasti koko Siegmundin
tunneskaalan kaikkine väreineen ja teknisesti laulu oli virheetöntä. Kylmät
väreet suorastaan kulkivat pitkin selkäpiitäni, kun hän lauloi isänsä nimeä
”Wälse, Wälse”. Uskomattoman upean kuuloista! Hienon laulajakolmikon viimeisen
sivun muodosti Timo Riihonen Hundingina. Uljas basso, joka ilmaisi jokaisella
eleellään, asennollaan ja ilmeellään oopperan tarinaa. Tämä esitys olisi
ansainnut suuremmatkin aplodit kuin korona-rajoitusten vuoksi harvennettu
yleisö täysilläkään läpyttämällä kykeni aikaansaamaan.
Lyhyen väliajan jälkeen
oli vuorossa Tannhäuserin viimeinen (kolmas) näytös, joka on tunnelmaltaan
aivan erilainen kuin Valkyyrian ensimmäinen näytös. Tannhäuserina lauloi
jälleen suvereenisti Jyrki Anttila, Wolfram von Eschenbachin roolin lauloi
Jaakko Kortekangas ja Elisabetin ja Venuksen roolit lauloi Miina-Liisa Värelä.
Kaikki illan laulajat olivat hyviä, mutta kyllä Jyrki Anttila oli aivan omaa
luokkaansa. Kerrassaan upea aloitus live-esityksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti