Jouluperinteistäni
poiketen en tänä vuonna mennytkään kuuntelemaan Cantores Minoresia, vaan sain
ystävältäni kutsun Forkin joulukonserttiin. Fork laulaa a capellana ja on
lopettamassa uraansa, joten ajattelin, että täytyyhän se nyt toki käydä näin
hieman viime tingassa katsastamassa. Tosin kun takana oli työviikko, jonka
työpäivät olivat lähempänä 16:a kuin 8:aa tuntia, niin saatoin olla hieman
väsähtänyt konserttivieras.
En ehkä ole aivan Forkin
suurinta kohderyhmää, mutta yhtye on kyllä hyvin ammattitaitoinen ryhmä (Anna
Asunta, Mia Hafrén, Kasper Ramström ja Jonte Ramsten). Äänet soivat hyvin
yhteen ja joukko oli myös muuten hyviä esiintyjiä. Yhtyeen
kiintiösuomenkielinen Asunta jäi ehkä kaikkein värittömimmäksi hahmoksi ja
ainakin yksi sovitus oli vähän turhan kunnianhimoinen hänen äänelleen. Mutta
kokonaisuuteena ilta oli oikein viihdyttävä ja jos yhtye jatkaisi
esiintymistään, voisin kuvitella käyväni joskus toistekin heitä katsomassa.
Itse pidin eniten Mia
Hafrénin sooloista. Hänen metalliversionsa Tonttujen jouluyöstä oli aivan
hulvaton. Eikä Marilyn Monroe -tyylinen versio Petteri Punakuonosta jäänyt
paljon jälkeen. Jonte Ramstenin Helga natt oli oikein kiva esitys (hävisi toki
reippaasti Jussi Björlingille, mutta Björlingille nyt häviävät kaikki). Ja
Kasper Ramströmin Last Christmas oli myös oikein viihdyttävä; taitava esiintyjä
saa jopa niin kuluneeseen pop-biisiin sopivaa ironiaa mukaan. Kaiken kaikkiaan
kyseessä oli erittäin hiottu viihdepläjäys, joka sopi oikein mukavasti joulun
odotukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti