Pelageya Kurennaya Espoon tuomiokirkossa 2.7.2018

Tänäkin kesänä Espoon Urkuyö ja Aaria festivaaleilla on ollut lukuisia mielenkiintoisia esityksiä, joista on ollut vara valita. Siispä kävin katsomassa Espoon tuomiokirkossa Pelageya Kurennayan konsertin. Olen aiemmin kuullut häntä Pietarin Mariinski-teatterissa pienissä rooleissa, joten mahdollisuus kuulla hänen lauluaan kokonaisen konsertin verran kiinnosti. Ja kun säestäjänä oli vielä Marita Viitasalo odotin varsin hyvää konserttia.

Konsertti olikin oikein kiinnostava nuoren laulajan esitys. Toki lauluista vielä huomasi, että kyseessä oli vielä kehittyvä laulaja. Ihan kaikki laulut eivät olleet loistavasti hänelle sopivia, mutta mukana oli sen verran onnistuneitakin kappaleita, että odotan kiinnostuksella hänen uransa kehitystä.

Heti ensimmäiseksi on sanottava, että Kurennayan vieraiden kielten ääntämys oli venäläiseksi oopperalaulajaksi varsin mallikasta. Kielet tunnisti ja tekstiä pystyi seuraamaan varsin hyvin. Jopa ensimmäisenä ylimääräisenä numerona laulettu Oskar Merikannon Pai, pai, paitaressu kuulosti oikein mukavalta.

Kurennaya ei vielä ollut aivan omimmillaan vahvan dramaattisissa esityksissä; äänessä ei ollut vielä riittävää tunnelatausta ja voimakas elehtiminen ei tietenkään pystynyt sitä korvaamaan. Mutta sen sijaan venäläisissä lauluissa ja varsinkin Pjotr Tšaikovskin Kanarejkassa (Канарейка) ja kehtolaulussa Kolybel’naja pesnja (Колыбельная песня) oli tunnetta mukana ja ne olivatkin ehdottomasti konsertin parasta antia.

Kaiken kaikkiaan voin siis todeta, että vaikka konsertti ei ehkä ollut sata prosenttisen täydellinen, niin se tarjosi silti oikein mukavia lauluja ja jopa joitain huippuhetkiäkin, joita on hauska muistella sitten kun – sanon tässä siis kun – Kurennaya on kerännyt enemmän mainetta maailmalla.