Jo etukäteen
paljon mainostettu Iiro Rantasen Pikaparantola, jota esitetään nyt Kansallisoopperan
Alminsalissa ja myöhemmin syksyllä myös kiertueella täysille saleille, on sekä
oopperakomedia että komedia oopperasta. Libreton teokseen on tehnyt Minna
Lindgren.
Pikaparantola
kertoo ihmisistä, jotka ovat tulleet parannettavaksi pikaparantolaan kuka
mistäkin addiktiosta hieman epätieteellisillä menetelmillä ja tietenkin mukana
oli myös rakkausjuonia.
Musiikillisesti
teos oli aikamoinen sekoitus. Viitteitä muihin oopperoihin oli runsaasti ja
vielä runsaammin oli ihan suoria lainauksia eri lauluista. Myös libretto oli
kevyehköä sanailua, muoti-ilmaisuja ja runsasta toistoa. Liiasta raskaudesta
teosta ei tosiaankaan voinut syyttää. Ensimmäinen näytös oli varsin vauhdikas,
mutta toisessa näytöksessä (varsin mainion alkusoiton jälkeen) vauhti selvästi
nuupahti. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kelpo lauantai-illan kevennys kyseessä oli,
vaikka ei teoksesta mitään klassikkoa varmaan tule.
Esityksen tähti
oli ehdottomasti Johanna Rusanen. Sopraanon rooli oli kirjoitettu sopivan
vaihtelevaksi, jotta Rusasen hieno laulutekniikka pääsi oikeuksiinsa. Lisäksi
lavaa hallitsi komedienne-Rusanen, jonka ilmeitä oli nautinto seurata.
Maanantain (1.10)
ja tiistain (2.10.) näytöksiin Alminsalissa on Kansallisoopperan nettisivun
mukaan vielä muutama lippu jäljellä, samoin kuin Turun Logomon esitykseen
(9.10) sekä Kuopion Musiikkikeskuksen esitykseen (1.11), mutta Oulun molemmat
näytökset ovat tällä hetkellä loppuunmyytyjä. Onneksi niille, jotka lippua
eivät ole onnistuneet saamaan, ooppera näytetään suorana Yle Areenassa ja
Stage24:llä 2.10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti