Pitäähän
Rimski-Korsakovin juhlavuosi päättää hänen osaltaan tietenkin pamauksella eli
hänen kaikkein tunnetuimmalla oopperallaan Kultainen kukko, varsinkin kuin se
sattui näin joulukuussa somasti sunnuntain päivänäytökseen Pietarin Mariinsky-2
-teatterissa.
Kultainen kukko kertoo
tarinan tsaari Dodonista ja hänen kahdesta pojastaan. Dodon on huolissaan
hyökkääjistä ja hänen poikansa antavat asiasta erilaisia neuvoja. Astrologi
lahjoittaa Dodonille kultaisen kukon, jonka kertoo varoittavan vaaroista.
Palkkioksi hän haluaa avoimen lupauksen myöhemmän pyynnön täyttämisestä ja
Dodon lupaa hänelle tämän. Aluksi kukko on rauhallinen, mutta sitten se
varoittaa vaarasta. Tsaarin molemmat pojat lähtevät taisteluun ja tappavat
toinen toisensa. Dodon seuraa ja kohtaa suorastaan lumoavan Šemahan kuningattaren. Tämä houkuttelee Dodonin
puolisokseen ja sota vältetään. Astrologi saapuu uudelleen paikalle ja haluaa
palkkiokseen Šemahan kuningattaren. Dodon
suuttuu ja surmaa astrologin, jonka jälkeen kultainen kukko kostaa tappamalla
tsaarin nokallaan. Kuningatar ja kukko katoavat. Astrologi ilmaantuu jälleen
näyttämölle ja sanoo, että vain hän ja kuningatar ovat todellisia, muut ovat
vain mielikuvituksen tuotteita.
Rimski-Korsakov kirjoitti
tämän viimekseksi jääneen oopperansa aikoinaan tsaarinvallan kritiikiksi.
Teos
esitettiin ensimmäistä kertaa vasta hänen kuolemansa jälkeen. Musiikilliseti se
ei juuri poikkea hänen muiden teostensa joukosta, mutta ehkä teemansa vuoksi
Kultainen kukko on Rimski-Korsakovin oopperoista tunnetuin – ainakin lännessä.
Esityksen ehdoton
kuningatar oli Šemahan kuningattaren roolin
esittänyt Antonina Vesenina. Kuningattarelle Rimski-Korsakov sävelsi
ehdottomasti oopperan kauneinta musiikka, hieman itämaalaistyylistä laulua ja
Veseninan kirkas, notkea ja korkea sopraano selvisi vaikeimmistakin kiemuroista
suorastaan upeasti. Ei mikään ihme, että yleisö palkitsi hänen esityksensä
bravo-huudoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti