Tenori Petteri Loukion opinnäytetyö monologioopperassa Dante’s Punchlines
sai minut matkustamaan Tampereelle, Pyynikkisaliin kuuntelemaan minulle aiemmin
täysin tuntemattoman säveltäjän Pauli Marttisen modernia oopperaa. Ja onneksi
matkustin!
Ohjelmalehtisen
luettuani odotin oopperan alkua vähän epäilevin tuntein, sillä siinä
kerrottiin, että ”teoksesta puuttuu kokonaan paitsi tahtilajit niin myös
kaikille esiintyjille yhteinen tempo ja pulssi”. Uskoin siis, että edessä on todella
moderni, lähinnä riitasoinnuilta kuulostava teos. No, tahtilajit tosiaankin
saattoivat puuttua, mutta musiikki itse oli suorastaan koukuttavaa.
Pauli Marttinen
opiskelee sävellystä Tampereen ammattikorkeakoulussa ja jo pelkästään tämän
oopperan perusteella toivon hänen totisesti jatkavan oopperoiden säveltämistä,
minkä itse asiassa kerroinkin hänelle itselleen oopperan jälkeen. Oopperan musiikki
oli todella kiehtovaa. Mukana oli kolme lyömäsoitinten soittajaa (Eppu
Hietalahti, Renato Taddeo ja Sakari Viitala) sekä pianisti (Tuomas Salokangas).
Miten käsittämättömän hienon äänimaailman pelkillä lyömäsoittimillakin saa
aikaan. Marttisen luoma musiikki oli tavattoman monipuolista ja siinä kuului
kaikuja niin afrikkalaisista kuin aasialaisistakin sävelistä. Aivan kerrassaan
upeaa! Haluaisin itse asiassa kuulla teoksen toisenkin kerran, sillä en
varmasti edes pystynyt yhdellä kuulemalla kuulemaan kaikkea, mitä teoksella oli
tarjota.
Marttinen oli
vastuussa myös teoksen libretosta, joka perustui Dante Alighierin Jumalaiseen
näytelmään. Myöntää täytyy, että libretto nyt ei ehkä muodostanut mitään
selkeää juonellista tarinaa, mutta totesihan ohjelmalehtinenkin, että ”jos
jonkin voi vain mitenkään nähdä itselle mieleisenä, niin sitten se tarkoittaa
tasan sitä. Niin ja kaikki muut tulkinnat ovat vääriä.” Siispä jos tulkitsen
juonen olleen tarina kärsimyksen kautta kulkevasti polusta onneen, niin olen
varmaan oikeassa.
Esiintyjäjoukko
pelasi mielestäni tosi upeasti yhteen. Soittajat, tanssija (Jessi Palovaara) ja
itse solisti Petteri Loukio ovat varmaan hioneet teosta huolella, koska
kokonaisuus oli todella vaikuttava. Loukio selvisi mielestäni hienosti
haastavasta monologista. Esitys oli erittäin fyysinen ja intensiivinen, mutta
kaikesta huolimatta Loukion ääni soi varsinkin ylä-äänissä erittäin kauniisti.
Toivon todella,
että tämä ei jää oopperan ainoaksi esitykseksi, sillä olisi sääli, jos näin
mielenkiintoinen teos jäisi vain paikalla olleen (varsin harvalukuisen) yleisön
muistoihin. Jos joskus huomaatte teoksen vielä jossain ohjelmistossa, niin menkää
ehdottomasti katsomaan. Upea esitys!
 |
| Pauli Marttinen |
 |
| Esiintyjät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti