Tämän vuoden
PianoEspoo-festivaalin yksi konsertti oli sopraano Camilla Nylundin
lied-konsertti Suomen Kansallisoopperassa. En osaa sanoa, mikä yhdistelmässä ei
kiinnostanut, mutta Kansallisoopperan sali ei ollut edes puolillaan, mikä oli
todellinen sääli.
Konsertin ohjelma ei toki
koostui varsin turvallisista valinnoista, jotka olivat vähänkin liedejä
seuranneille lähes järjestään tuttuja, mutta toisaalta eri laulajilla on
erilaisia tulkintoja tutuistakin kappaleista. Camilla Nylundin ääni on
vaikuttava ja parhaimmillaan hän kykenee todella hienoihin tulkintoihin.
Säestäjänä hänellä oli Marita Viitasalo, jonka ammattitaitoon voi aina luottaa.
Nylund aloitti konsertin
Jean Sibeliuksen lauluilla, jatkoi Richard Wagnerin Wesendonck-lauluilla ja
väliajan jälkeen vuorossa oli ensin Claude Debussyn Ariettes oubliées ja sitten
Richard Straussin lauluja. Kuten sanoin, tuttua ja turvallista. Yleisön
innokkaat aplodit palkittiin kahdella ylimääräisellä kappaleella, joista
ensimmäinen (Willian Waltonin Old Sir Faulk) poikkesi muusta ohjelmistosta aika
reippaasti – ja luonnollisesti myös siitä tutusta ja turvallisesta linjasta.
Toinen ylimääräinen eli Armas Järnefeltin Toivoni olikin sitten tutumpaa
ohjelmistoa ja sai vieläkin suuremmat aplodit aikaiseksi.
Pidän itse kovasti
Debussyn lauluista, joten ei siis ole ihme, että kaikkein eniten lauluista
minua kosketti L’ombre des arbres (Puiden varjo). Näin suorastaan silmissä
laulun kuvaaman sumuisen joen Nylundin äänen saattelemana. Ja vaikka olen
kuullutkin Straussin Morgenin viime vuosina lukuisia kertoja, niin siinä
todellakin on kappale, josta jokainen tekee oman tulkintansa eikä Nylundin
tulkinta ollut ollenkaan huonoimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että oli
helppo kuulla Nylundin kokemus saksalaisen ohjelmiston laulamisesta; niissä hän
oli selvästi vahvoilla. Konsertti oli siis virkistävä tapaus
sunnuntai-iltapäivän iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti