MANNERHEIM-OOPPERA
Ilmajoen Musiikkijuhlat
esittää tänä ja ainakin ensi kesänä Mannerheim-oopperaa. Teoksen on säveltänyt
Tuomas Kantelinen ja libretosta vastaavat Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies. Ohjaaja
on Tuomas Parkkinen.
Kantelisen
musiikki oli varsin musikaalityyppistä, mutta sinänsä varsin kaunista. En usko
sävellyksen varsinaisesti jäävän musiikkihistoriaan, mutta se sopi mainiosti
tällaisen kesäisen musiikkijuhlan ulkoilmalavalle. Teoksen lavastus (Marjatta
Kuivasto) ja puvustus (Leena Rintala) olivat erittäin onnistuneita eikä niiden
valmistuksessa varmasti ollut työtunteja säästelty.
Esityksen
libretto oli valitettavasti aika höttöä. Koko ooppera koostui lyhyehköistä
kohtauksista ja varsinkin ensimmäinen näytös oli turhan katkonainen. Toisessa
näytöksessä oli sentään jonkinlainen jatkumo tarinassa, mutta replikointi oli
edelleenkin kuin alakoululaisen kirjoittamaa. Välillä oli vähän vaikea uskoa,
että molemmat libretistit ovat sentään kokeneita kirjoittajia, tekstissä oli
mielestäni ”mennään siitä missä aita on matalin” –tunnelma muutamia
intensiivisiä hetkiä lukuun ottamatta.
Esityksen
solisteista valtaosa onnistui rooleissaan mainiosti. Minuun suurimman
vaikutuksen teki Essi Luttinen Mannerheimin äitinä ensimmäisessä näytöksessä.
Mielettömän koskettava esitys! Hienot esitykset tekivät myös Johanna
Rusanen-Kartano taloudenhoitaja Ida Lankisena ja Annami Hylkilä Mannerheimin
sisarena. Lisäksi on pakko nostaa esiin basso Markus Suihkosen pienehkö rooli
Kalle Lankisena. Hänellä oli oikein lupaavan kuuloinen basso ja odotan
kiinnostuneena tulevia suurempia rooleja, jotta pääsisin kuuntelemaan häntä
enemmänkin. Ja kivan sivuroolin esittivät myös näyttämön sivuilla lennelleet
lintuset, jotka ajoittain sirkuttivat kilpaa solistien kanssa.
Valitettavasti
Valtteri Torikka ei onnistunut täysin pääroolissa. Hänen äänensä soi kyllä
alaäänissä, mutta muuten laulaminen oli välillä jopa tuskaisen kuuloista. En
tiedä, johtuivatko vaikeudet runsaista esiintymisistä vai tekniikan
pettämisestä, mutta joka tapauksessa joko lepo tai kunnon laulutunnit olisivat
varmaan paikallaan. Näyttelemisestä antaisin Torikalla paremmat pisteet.
Varsinkin vanhan marsalkan olemuksen hän oli sisäistänyt todella erinomaisesti
ja toista näytöstä oli nautinto seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti