SAVITRI
Herttainen Gustav
Holstin (nimestään huolimatta englantilainen säveltäjä) Savitrin esitys
Helsingin yliopiston Snellmania-rakennuksen puistossa sai hyvällä mielelle.
Holst sävelsi kamarioopperansa vuonna 1909, mutta ensiesitys oli vasta vuonna
1916 Lontoossa. Teos on vain puolisen tuntia pituudeltaan ja solisteja on
kolme, joiden lisäksi teoksessa esiintyy pieni naiskuoro sekä muutama soittaja.
Holst tarkoitti
oopperansa esitettäväksi joko luonnossa tai jossain pienessä tilassa, siispä
Snellmanian puisto sopi esityspaikaksi mainiosti. Koska puisto on rakennusten
ympäröimä, siellä oli kuitenkin hyvä akustiikka ja musiikki pääsi oikeuksiinsa
(mitä nyt yksi lokki päätti esittää vastalauseensa oopperan alussa
kilpailijoilleen). Ohjauksesta vastasi Juulia Tapola ja kieltämättä illan
rentoutta kuvasti se, että ohjaaja kierteli tarjoilemassa intialaista teetä
katsojille ennen esitystä: todella kiva lisämauste katsojakokemukseen.
Lavastus oli
yksinkertainen: pari peittoa ja tuoli, mutta ne toimivat hienosti näyttämönä ja
puvustus oli suorastaan oivallinen. Laura Pyrrö oli kuulemma tuonut käyttämänsä
sarin viimeisimmältä Delhin matkaltaan. Jouni Kokoran kuolema oli huikean
näköinen sinisessä värissään. Satuin tulemaan hänen kanssaan samaan aikaan
esityspaikalle ja kieltämättä räpäytin kaksi ylimääräistä kertaa silmiäni, kun
näin sinisen hahmon kävelevän pitkin Snellmaninkatua kohti puiston porttia.
Mahtava alku kivalle illalle!
Teos perustuu intialaiseen tarinaan älykkäästä vaimosta, joka voittaa kuoleman ja herättää miehensä henkiin. Laulajat onnistuivat mielestäni rooleissaan hyvin ja erityisen otettu olin Jouni Kokoran dramaattisesta roolista. Kun Kuolema oopperan alussa laulaa jykevästi ja ilman säestystä olevansa kuolema, niin kauniista kesäillasta huolimatta dramaattinen vaikutelma oli sykähdyttävä.
Esityksiä on vielä yksi jäljellä 20.6. illalla, joten kannattaa toivoa, että ilma selkenee ja lähteä katsomaan tätä pikkuoopperaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti