Päivän toinen
oopperani Pietarissa oli Sergei Prokofjevin Peluri (Игрок), joka vuorostaan perustuu Fjodor Dostojevskin samannimiseen romaaniin.
Oopperan tarina ei
ole varsinaisesti kovin iloinen, joten kyllä sen Dostojevskiksi tunnistaa. Se kertoo
nuoresta Polinasta, joka on velkaantunut markiisille kuten kenraali-isänsäkin. Kenraali
odottaa saavansa velkansa maksettua, kun vanha varakas sukulaisnainen kuolee,
mutta tämäpä ei kuolekaan vaan menettää suuren osan omaisuudestaan kasinolla. Kotiopettaja
Aleksei, joka on ihastunut Polinaan, pelaa myös kasinolla ja voittaa
suunnattoman summan rahaa, josta hän yrittää antaa velan verran Polinalle. Tämä
kuitenkin heittää rahat Aleksein silmille. Aleksei jää hourailemaan
pelaamisesta.
Pelurin lavastus (Zinovy
Margolin) oli äärimmäisen yksinkertainen. Samat mustat rakenteet saivat toimia
sekä olohuoneena, puistona että kasinona. Myös epookkipuvustus (Tatiana
Noginova) perustui vain muutamaan pääväriin. Yksinkertaisuudestaan huolimatta kokonaisuus
toimi hyvin, kun tarina oli niin vahva.
Solistikaarti oli
kokonaisuudessaan vahva, vaikka eniten pidinkin vanhan sukulaisnaisen
laulajasta Irina Bogachevasta. Mutta tässäkin oopperassa vahvimpaan rooliin
nousi orkesteri. Prokofjev on Pelurissa säveltänyt upeaa musiikkia nimenomaan
orkesterille ja useasti tuntui, että tarinaa olisi voinut seurata loistavasti
pelkästä soitosta, niin ilmaisuvoimaista se oli. Näin oopperan ystävänä tulee
harvoin näin todettua, mutta tällä kertaa voin sanoa, että lauluosuudet olisi
voinut vaikka jättää väliin. Pavel Smelkovin johtama Mariinskyn orkesteri teki
upeaa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti