Satu tsaari Saltanista Mariinski-teatterissa, 24.2.2019

Jälleen pikapyrähdys Pietarissa ja ensimmäisenä oopperana siellä Nikolai Rimski-Korsakovin Satu tsaari Saltanista (Сказка о царе Салтане). Rimski-Korsakovilla on useita oopperoita, jotka perustuvat erilaisiin satuihin/taruihin ja joita Venäjällä vanhemmat ja isovanhemmat tuovat pikkulapset katsomaan.  

Tämän oopperan juoni perustuu Aleksandr Pushkinin satuun ja kertoo tsaari Saltanista, joka menee naimisiin Militrisan kanssa. Tsaarin ollessa sodassa, Militrisa synnyttää pojan, mutta hänen juonittelevat sisarensa saavat tsaarin uskomaan, että poika onkin epäsikiö, ja tsaari määrää vaimonsa ja poikansa heitettäväksi mereen tynnyrissä. Tynnyri ajelehtii saarelle, jossa poika (Guidon) onkin yhtäkkiä aikuinen ja ampuu joutsenta ahdistelevan petolinnun. Joutsenhan onkin tietenkin prinsessa, joka menee naimisiin Guidonin kanssa. Guidonista tulee saaren hallitsija, mutta hän kaipaa isäänsä ja joutsen taikoo hänet kimalaiseksi, joka lentää Saltanin hoviin ja pistää siellä tätejään. Saltan on kuullut tarinoita Guidonin hovin ihmeistä ja matkustaa sinne. Lopulta hän tapaa myös vaimonsa, Guidon tunnustaa olevansa hänen poikansa ja Militrisan sisaret tunnustavat juonittelunsa, mutta saavat tekonsa anteeksi.

Aleksander Petrovin ohjaus oli pääosin varsin sovinnainen. Pientä piristystä toivat välisoittojen aikana esirippuun heijastetut juoneen liittyvät animaatiot (esim. tynnyri ajelehtimassa meressä). Puvustus (Vladimir Fider) oli todella traditionaalinen ja lavasteet lähinnä pahvikulisseja. Kokonaisuus oli erittäin venäläinen. Hauskin yllätys oli viimeisen välisoiton aikana tapahtunut orkesterimontun nousu katsomon tasolle. Vaikka olen käynyt alkuperäisessä Mariinskissa lukuisia kertoja, en edes tiennyt, että se on teknisesti mahdollista. Mutta oli todella mukava päästä katselemaan orkesterin soittajia kerrankin kunnolla.

Musiikillisesti oopperan parasta antia oli orkesterin osuus. Eivät laulajatkaan (noh, Guidonia lukuunottamatta) huonoja olleet, mutta nuori kapellimestari Timur Zangiev johti Mariinskin orkesteria oikein hienosti. Orkesteri myös pääsi esittelemään taitojaan poikkeuksellisen paljon, sillä Taru tsaari Saltanista sisältää paljon puhdasta orkesterimusiikkia: siinä on alku- ja välisoittoja vaikka muillekin oopperoille jakaa. Tunnetuin niistä on tietenkin Kimalaisen lento, jonka varmaan kaikki ovat joskus kuulleet.