Koska sunnuntaina
jäi vielä sopivasti aikaa, kävin ennen Helsingin junalle lähtöä katsomassa Wolfgang
Amadeus Mozartin pienoisoopperan Der Schauspieldirektor (Teatterinjohtaja)
vanhassa Mariinskissa. Jotenkin olin välttynyt näkemästä oopperaa aiemmin,
vaikka sitä esitetään suhteellisen usein pienenä välipalana eri
oopperataloissa.
Oopperan tausta on
aika hauska. Keisari Joosef II päätti järjestää oopperakilpailun Antonio
Salierin ja Mozartin välillä Schönbrunnin linnassa Wienissä. Tavoitteena oli
kirjoittaa ooppera, joka kertoo teatterista ja Salieri sävelsi kilpailuun italialaisen
oopperan, jotka olivat tuolloin suuressa suosiossa, ja Mozart hävisi kilpailun
tällä pienellä saksankielisellä oopperalla.
Teatterinjohtaja
kertoo nimensä mukaisesti teatterinjohtajasta, joka saa kutsun esiintymään Rumburgin
kaupungin festivaaleille. Koska hänellä on henkilökunnassaan vain yksi laulaja,
niin hän järjestää koelaulut, johon osallistuu kolme laulajaa: Madame Herz
(Olga Pudova), Mademoiselle Silberklang (Larina Judina) ja Monsieur Vogelsang (Dmitri
Voropajev). Koelaulajat tavoittelevat kaikki mahdollisimman kovaa palkkiota ja
ykköslaulajan asemaa, kunnes lopulta teatterinjohtajan epätoivoisesti
kannustamana laulavat esiintymisestä taiteen vuoksi.
Mariinsky oli
onnistunut löytämään kilpailevien laulajattarien rooleihin kaksi erittäin
pätevää (sekä laulullisesti että näyttelijöinä) koloratuurisopraanoa. Olga
Pudovan taskumatista nakkaileva Madame Herz oli suorastaan herkullinen hahmo ja
Larisa Judinan domina-henkinen Mademoiselle Silberklang lauloi tiensä ainakin
minun sydämeeni (minkä lisäksi hänen saksan ääntämyksensä aarioissa oli oikein
hyvää).
Suurin osa
oopperasta on itse asiassa puhetta, joten Mariinskyn versiota ei kannata mennä
katsomaan ilman venäjän taitoa, koska puheosuuden olivat venäjäksi eikä niitä
ollut tekstitetty. Laulamisen vuoro on vasta silloin kuin esiintyjät ryhtyvät
varsinaiseen koelauluun. Tähän versioon ohjaaja (Gleb Cherepanov) oli myös
lisännyt kaksi lisäaariaa (yksi molemmille primadonnille) eli Io non chiedo,
eterni Dei –aarian, jonka Mozart sävelsi Christoph Willibad Gluck oopperan Alceste
alkuun ja joka sisältää korkeimman koskaan ihmisäänelle kirjoitetun nuotin.
Siksi aarian esittäjiä ei nyt ihan joka oksalla kasvakaan, mutta Larisa Judina
selvisi urakasta loistavasti. Toinen lisätty aaria oli Mozartin säveltämä Vorrei
spiegarvi, oh Dio! Pasquale Anfossin oopperaan Il curioso indiscreto ja sen
lauloi - myös erittäin onnistuneesti - Olga Pudova.
Esitys nyt ei
ehkä ollut oopperavuoteni kohokohta, mutta se sopi hyvin pieneksi välipalaksi
junan lähtöä odotellessa. Hauska yksityiskohta oli, että tämäkin ooppera oli
lavastettu ja puvustettu lähes kokonaan linjalla musta, valkoinen ja punainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti