Kolme kirjettä Laestadiukselle Lohtajan kirkossa, 30.7.2017

KOLME KIRJETTÄ LAESTADIUKSELLE

 

Lohtajan kirkkomusiikkipäivillä esitettiin upouutta Jyrki Linjaman säveltämää kirkko-oopperaa Kolme kirjettä Laestadiukselle. Esityspaikkana oli Lohtajan kirkko. Oopperan libreton olivat laatineet Jyrki Linjama ja ohjaaja Michael Baran yhdessä.

Kun vertasin tätä kirkko-oopperaa toukokuussa näkemääni Rakkauden ateriaan, niin on pakko todeta, että tämä ooppera voitti selkeästi. Teoksen musiikki oli mielestäni teemaan sopivaa ja esiintyjät olivat hyvin valittuja.

Kuten edellisen illan Sillanpäässä, myös tässä oopperassa vanha Laestadius muistelee menneisyyttä, mutta toinen tärkeä teema on kolme kirjettä, jotka kolme naista on ikään kuin kirjoittanut Laestadiukselle. Ja kirjeissä nousee esiin lestadiolaisuuden raskaammat puolet kuten pedofilian käsittely ilman rikosoikeudellisia rangaistuksia.

Teoksessa oli kaksi solistia: baritoni Esa Ruuttunen Laestadiuksena ja mezzosopraano Laura Mäkitalo enkeli Sofiana ja muina teoksen naisina. Esa Ruuttunen teki hienon roolityön Laestadiuksena, mutta henkilökohtaisesti pidin vielä enemmän Mäkitalon upeasta esityksestä. Hänen tehtävänsä laulaa useita naisrooleja oli todella vaativa, mutta hän selvisi siitä loistavasti ja hän todella pääsi esittelemään äänensä monimuotoisuutta. Lisäksi teoksessa esiintyi mykkärooleissa kolme nuorta tyttöä: Ilona Huhtala, Tinja Pajunpää ja Iiris Salmén, jotka tekivät oikein hyvää työtä tehtävässään.

Orkesterina toimi kunniakkaasti kamariorkesteri Soli Deo Gloria johtajanaan Juhani Lamminmäki. 

 

Lohtajan kirkko

Solistit ja tytöt

Juhani Lamminmäki ja Soli Deo Gloria

Three letters to Laestadius in Lohtaja church, the 30th of July, 2017

THREE LETTERS TO LAESTADIUS

 

A brand new church opera “Three letters to Laestadius”, composed by Jyrki Linjama was performed in the Church music festival of Lohtaja. The opera was played in the Lohtaja church. The librettists were the composer together with the director Michael Baran.

When I compare this opera with the church opera “Meal of love” that I saw in May, I must say that this opera was far better. The music of the opera was well suited with the themes and the performers were well chosen.

As in Sillanpää-opera of the previous night, also in this opera the old Laestadius (Lars Levi Laestadius was a revivalist preacher in the 19^th century in Lappland), reminisces his past. The second important theme of the opera is three letters that three different women have supposedly written to him. In those letters the more negative sides of the revivalist movement name after Laestadius are revealed, e.g. how pedophiles are not punished by law, but their crimes are handled inside the movement.

The opera has two soloists: baritone Esa Ruuttunen as Laestadius and mezzosoprano Laura Mäkitalo as Angel Sofia and as other women. Esa Ruuttunen made good work as Laestadius, but personally I liked Laura Mäkitalo’s superb performance even better. Her task to sing several female roles was very demanding, but she succeeded beautifully in it and really showed her versatile voice material. In addition to soloist there were three young girls in silent roles: Ilona Huhtala, Tinja Pajunpää and Iiris Salmén, who did very well in their roles.

The orchestra was the chamber orchestra Soli Deo Gloria and their conductor was Juhani Lamminmäki. Both performed with honours.   

Lohtaja church

 

The soloists and the girls

 

Juhani Lamminmäki and Soli Deo Gloria

Sillanpää Hämeenkyrön Myllykolussa, 29.7.2017

SILLANPÄÄ

 

Seppo Pohjolan säveltämää Sillanpää-oopperaa esitetään ainakin tänä kesänä aidoilla tapahtumapaikoilla Hämeenkyrön Myllykolun kesäteatterissa. Oopperan aloitteentekijänä on toiminut oopperalaulaja Valtteri Torikka, joka myös laulaa teoksessa nuoren Sillanpään rooliin. Ihan ensimmäiseksi on sanottava, että esityksestä tekee elämyksen jo se, että se esitetään Myllykolussa kauniin hämeenkyröläisen luonnon keskellä ja Sillanpään syntymätalo sijaitsee aivan kesäteatterin naapurissa (toimii nykyisin museona).

Teos alkaa siitä, kun vanha Sillanpää aloittaa mielisairaalassa, jonne hän on joutunut juoppohulluuden vuoksi, muistella elämäänsä: lapsuuttaan, kirjoituksiaan ja avioliittoaan. Ajanjaksot vaihtuvat tiuhaan ja varsinkin loppupuolella sekä nuori että vanha Sillanpää laulavat myös yhdessä. Sillanpään musiikki on melko modernia, mutta ei kuitenkaan kohtuuttoman vaikeaa, joten voin hyvin suositella sitä myös vähemmän oopperaa tunteville.

Solisteista vaikuttavin oli mielestäni vanhan Sillanpään roolin laulanut Sauli Tiilikainen. Hänen äänensä oli upeassa kunnossa, minkä lisäksi hänen näyttelemisensä oli todella osuvaa. Ei nuorta Sillanpäätä esittänyt Waltteri Torikkakaan huonosti pärjännyt, mutta piirun verran hän kuitenkin jäi Tiilikaisen varjoon. Helena Juntunen Sillanpään vaimona Siikrinä teki myös upean roolityön.

Mukana esityksessä oli myös oopperakuoro, jonka monipuolisuus teki vaikutuksen. Kun oopperakuoro ensimmäisen näytöksen lopussa ryntää silmät vihasta kiiluen aivan yleisön eteen sisällissodan kiihkossa, olen varma siitä, että useammalla kuin yhdellä yleisön joukossa on iho kananlihalla. Hienoa työtä!

Oopperan ohjaaja on Marco Bjurström ja täytyy sanoa, että hänestä Suomi on löytänyt uuden hienon oopperaohjaajan. Hänen kokemuksensa musikaaleista näkyi positiivisella tavalla ja odotan mielenkiinnolla hänen seuraavia oopperaproduktioitaan. Toivottavasti niitä tulee.

 

Sillanpään syntymäkoti ja kesäteatteri

Näyttämö

Esiintyjät

Sillanpää in Myllykolu summer theatre in Hämeenkyrö, the 29th of July, 2017

SILLANPÄÄ

 

Sillanpää opera, composed by Seppo Pohjola, is performed at least this summer in the original surroundings in Myllykolu summer theatre in Hämeenkyrö. The initiator of the opera is opera singer Valtteri Torikka, who also sings the role of the young Sillanpää. First I must say that the fact that the opera is performed in Myllykolu surrounded by beautiful Hämeenkyrö nature, makes it a special experience. Also the house where Sillanpää was born is just next to the summer theatre (nowadays a museum). To all you who do not know, Frans Emil Sillanpää is the only Finnish author ever to have received the Nobel price of literature.

The opera begins when old Sillanpää is in an asylum suffering from delirium tremens and he starts to reminisce his past: his childhood, writings and marriage. Different periods of time vary from moment to moment and especially in the end of the opera young and old Sillanpää even sing together. The music of the opera is rather modern, but it is not extremely difficult, so that I can recommend it even to those who are not very experienced opera visitors.

The most impressive work of the soloists is in my opinion done by Sauli Tiilikainen, who sings the role of the old Sillanpää. His voice is in superb shape and his acting is also striking. I am not saying that Waltteri Torikka as young Sillanpää did not succeed, but he was left a wee bit in the shadow of Tiilikainen. Helena Juntunen as Sillanpää’s wife Siikri also performed beautifully. In addition to soloist there was an opera choir, whose versatility made an impression. When they, in the end of the first act, rush towards the audience with eyes full of hatred in their passionate civil war eagerness, I believe a lot of people in the audience had goose bumps. Great work!

The director of the opera was Marco Bjurström and I must say that Finland has now found a new great opera director. His experience in directing musicals was visible – in a positive way – and I am looking forward to his next opera production. I definitely hope this will not be his first and last opera.

 

House where Sillanpaa was born and the theatre

 

The stage

The performers

Ain iloidca! Ain riemuidca! Sastamalan Pyhän Marian kirkossa, 27.7.2017

AIN ILOIDCA! AIN RIEMUIDCA!

 

Sastamala Gregoriana –festivaalissa oli sunnuntaina vuorossa Lumen Valon konsertti Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Konsertin teema oli kaksijakoinen eli Reformaatio 500 ja Suomi 100 vuotta. Pyhän Marian keskiaikainen kirkko oli mahtava esityspaikka: yksilaivainen kirkkosali, seininä suuret rapatut kivet ja maalattia. Kirkon akustiikka toimi aivan loistavasti. Kun sijainti oli vielä kaunistakin kauniimpi suomalainen rantamaisema, niin odotusarvona oli upea konsertti.

Ja sellainen todellakin saatiinkin. Lumen Valo on erittäin kauniisti yhteensoiva lauluyhtye ja monipuolinen ohjelma antoi hyvän kuvan heidän kyvyistään. Itse pidin erityisesti ensimmäisestä puoliskosta, joka koostui kirkkomusiikista latinaksi, saksaksi ja vanhaksi suomeksi. Mukana oli mm. Martti Lutherin säveltämä lyhyt renesanssimotetti Non moriar, sed vivam. Useimmissa ensimmäisen jakson teoksissa Lumen Valoa säesti teorbilla Eero Palviainen.

Jakson ehdoton huippukohta oli kuitenkin Titta Lampelan soolona esittämä Terve, Jeesus laupiuden kuningas. Fantastisen kaunista laulamista ja koskettava tunnelma! Tästä ei paljon enää musiikki voi parantua!

Väliajan jälkeen Lumen Valo esitti sitten hieman erilaistakin musiikkia, vaikka ensiksi he esittivätkin muutaman kappaleen 1600-luvun suomalaista kirkkomusiikkia. Vähiten innostuin Juhani Komulaisen Fantaisies Decorátives –lauluista, mutta ennakkoarveluistani huolimatta pidin Sampsa Ertamon Four Koans –sarjasta esitetyistä lauluista. Nehän esitetään keksityllä kielellä ja musiikki on varsin modernia, mutta yhdistelmä toimi varsin mainiosti.

Koko Lumen Valo oli konsertissa hyvässä iskussa, mutta ehdottomiksi suosikeikseni nousivat tällä kertaa ryhmän sopraanot Titta Lampela ja Anna Villberg. Erityyppiset äänet, mutta molemmat erittäin hienoja laulajia. Myös basso Juha Suomalainen lauloi upeasti ja hänen esiintyjän kykynsä pääsivät erityisesti oikeuksiinsa Ertamon viimeisessä laulussa Allegro energico.

Kuoro palkitsi voimakkaat aplodit vielä yhdellä ylimääräisellä kappaleella, joka oli Sergei Rahmaninovin Jumalan Äiti, Neitsyt (Богородице Дево) hänen Vigiliastaan. Täydellinen lopetus hienolle konsertille.

Ain iloidca! Ain riemuidca! in St. Mary's Church in Sastamala, the 27th of July, 2017

AIN ILOIDCA! AIN RIEMUIDCA!

 

On Sunday Lumen Valo performed on the Sastamala Gregoriana festival in the St. Mary’s Church in Sastamala. The theme of the concert was two-folded; Reformation 500 years and Finland 100 years celebrations. The medieval St. Mary’s Church was a gorgeous place to have this concert: one-nave church with stone walls made of huge blocks of stone plastered white and sand floor. The acoustics in the church is magnificent. And when the church is located by a lake, you could not find a more beautiful Finnish scenery and could expect the concert to be equally beautiful.

And a beautiful concert we definitely got. Lumen Valo is a lovely vocal ensemble and the versatile programme gave a good picture of their talent. Personally I liked especially the first part of the concert, which consisted of religious music in Latin, German and old Finnish. The programme included e.g. a short renaissance motet by Martin Luther “Non moriar, sed vivam”. In most of the songs of the first part, the ensemble was accompanied by Eero Palviainen, who played a theorbo.

The absolute undisbuted highlight of the concert was, however, “Terve, Jeesus laupiuden kuningas” (Hail, Jesus, King of Mercy) that was performed solo by Titta Lampela. Fastatically beautiful singing and so touching! A song cannot get better than this!

After the interval Lumen Valo performed a little bit different type of music, even though they did start with a few religious songs from the 17^th century. The least uplifting songs in my opinion were the songs from Juhani Komulainen’s Fantaisies Decorátives series, but I did like the songs from Sampsa Ertamo’s Four Koans series, which was a bit unexpected. They are performed in an imaginary language and the music is quite modern, but the combination worked rather nicely.

The whole ensemble was good, but my personal favourites became this time the sopranos Titta Lampela and Anna Villberg. Different vocal types, but both are excellent singers. Also the bass, Juha Suomalainen, sang beautifully and his talent as a performer could be seen especially in the last song by Ertamo, that is ”Allegro energico”.

The ensemble rewarded the lengthy applause of the audience by an extra song, which was Sergei Rahmaninov’s Virgin Mother of God (Bogoroditse Djevo) from his All-Night Vigil. A perfect end to a great concert.

Kitusuon Sofia Mäntän jäähallissa, 1.7.2017

KITUSUON SOFIA

 

Mänttä-Vilppulan kaupunki esitti Mäntän jäähallissa Kitusuon Sofia –kansanoopperan. Kyseessä oli Mänttä-Vilppulan ja ympäröivän alueen harrastajien suurponnistus, jossa oli mukana myös muutamia ammattilaisia. Tapahtumat sijoittuivat vuoteen 1918 ja se kertoi käsikirjoittajan ja ohjaajan Seppo ja Tapani Parkkisen isoäidin Sofia Kitusen ja isoisän, Venäjän armeijassa palvelleen tataaarin, Paul Karakulkan ajallisesti lyhyen, mutta dramaattisen rakkaustarinan.

 

Kitusuon Sofia on teoksena ehkä enemmän teatteria kuin oopperaa. Vaikka säveltäjinä mainitaan Jorma Panula ja esitysten kapellimestarina myös toimiva Erlend Jantsikene, niin merkittävä osa musiikista on itse asiassa muuta musiikkia: mm. valkoisten ja punaisten lauluja ja ooppera jopa päättyy Sibeliuksen Finlandiaan. Eikä myöskään sovi unohtaa, että puheosuuksia esityksessä on myös todella paljon.

 

Mutta jos jättää huomiotta sen, että tämä on mielestäni kansanooppera lähinnä aika laajasti käsitettynä, niin teos on merkittävä ponnistus siihen osallistuneilta harrastajilta. Taustana tarinalle on yksi Suomen historian merkittävimmistä tapahtumista - sisällissota, jossa suomalaiset taistelivat toisia suomalaisia vastaan. Tämän kaiken keskellä kahden eri kulttuureista olevan ihmisen rakkaus kukoistaa ja suhde katkeaa historian vääjäämättömyyteen.

 

Esiintyjistä päähenkilöt olivat ammattilaisia. Eniten itse pidin Paul Karakulkan roolin laulaneesta Olli Tuovisesta. Harmi vaan, että hänellä oli teoksessa loppujen lopuksi kovin vähän laulettavaa. Mukana oli myös runsaasta (vakaviakin) harrastajia, joista oma suosikkini oli postineidin roolissa laulanut Merja Kääriäinen. Ihastuttavan topakka roolihahmo. Pidin kovasti myös Valte Rimpin roolissa laulaneesta Taisto Polvesta. Valitettavasti jäähallin akustiikka ei ollut edes vahvistetuille äänille kovin onnistunut. Äänentoisto ei muutenkaan aina toiminut kovin hyvin. Kuoro-osuudet olivat välillä ihan puuroa ja toisinaan soolon kohdalla vahvistus alkoi toimia vasta kolmannessa tahdissa.

 

Mutta kaiken kaikkiaan esitys oli viehättävä, paikallista historiaa luotaava teos, joka sopii hyvin kesäviikonlopun piristykseksi. Projekti on varmasti vaatinut paljon työtä, mutta toivottavasti suuri työmäärä ei estä vastaavia esityksiä muuallakin ja tulevinakin kesinä.

Sofia of Kitusuo in the Mänttä ice rink, the 1st of July, 2017

SOFIA OF KITUSUO

 

The city of Mänttä-Vilppula showed folk opera Sofia of Kitusuo in the indoor ice rink of Mänttä. We are talking here about a huge effort from volunteers in the region (also some professionals were involved). The story is set in 1918 and it tells the short but dramatic love story of the grandparents of the librettist and producer Seppo and Tapani Parkkinen: Sofia of Kitusuo and Tatar Paul Karakulka, serving in the Russian army.

 

Sofia of Kitusuo as a production is perhaps more theatre than opera. Even though the composers are said to be Jorma Panula and Erlend Jantsikene (who was also the conductor of the piece), a considerable part of the music is actually old music: e.g. songs of the white and reds and the opera even ends with Sibelius’s Finlandia. And you must also remember that there is a lot of talking in this opera.

 

But if you ignore that fact that this is in my opinion a folk opera only in the broad sense of the word, it is definitely a huge effort from the volunteers who have taken part in it. The background of the story is one of most important times of the Finnish history, the civil war, when Finns fought against other Finns. In the middle of this all, two people from different cultures fell in love and the relationship is broken by the inevitable historical events.

 

The main characters of the opera were professionals. My personal favourite was Olli Tuovinen, who sang the role of Paul Karakulka. It is a pity that he actually did not get a chance to sing that much.  There were also quite a lot (serious) amateurs in the opera, out of which my favourite was Merja Kääriäinen who sang the role of the Helmi Virta. What a gutsy character! I also liked the voice of Taisto Polvi as Valte Rimpi a lot. Unfortunately the acoustics of the ice rink was not very good even with sound reinforcement system. The reinforcement was not actually working that well; sometimes the chorus parts were mushy and every now and then in the solo parts the reinforcement started working only in the third bar.  

 

But all in all the performance was charming, deeply knit with the local history and it suited well as a summer weekend entertainment. The whole project must have required a lot of work, but hopefully that does not prevent similar performances elsewhere and in future summers.