Kitusuon Sofia Mäntän jäähallissa, 1.7.2017

KITUSUON SOFIA

 

Mänttä-Vilppulan kaupunki esitti Mäntän jäähallissa Kitusuon Sofia –kansanoopperan. Kyseessä oli Mänttä-Vilppulan ja ympäröivän alueen harrastajien suurponnistus, jossa oli mukana myös muutamia ammattilaisia. Tapahtumat sijoittuivat vuoteen 1918 ja se kertoi käsikirjoittajan ja ohjaajan Seppo ja Tapani Parkkisen isoäidin Sofia Kitusen ja isoisän, Venäjän armeijassa palvelleen tataaarin, Paul Karakulkan ajallisesti lyhyen, mutta dramaattisen rakkaustarinan.

 

Kitusuon Sofia on teoksena ehkä enemmän teatteria kuin oopperaa. Vaikka säveltäjinä mainitaan Jorma Panula ja esitysten kapellimestarina myös toimiva Erlend Jantsikene, niin merkittävä osa musiikista on itse asiassa muuta musiikkia: mm. valkoisten ja punaisten lauluja ja ooppera jopa päättyy Sibeliuksen Finlandiaan. Eikä myöskään sovi unohtaa, että puheosuuksia esityksessä on myös todella paljon.

 

Mutta jos jättää huomiotta sen, että tämä on mielestäni kansanooppera lähinnä aika laajasti käsitettynä, niin teos on merkittävä ponnistus siihen osallistuneilta harrastajilta. Taustana tarinalle on yksi Suomen historian merkittävimmistä tapahtumista - sisällissota, jossa suomalaiset taistelivat toisia suomalaisia vastaan. Tämän kaiken keskellä kahden eri kulttuureista olevan ihmisen rakkaus kukoistaa ja suhde katkeaa historian vääjäämättömyyteen.

 

Esiintyjistä päähenkilöt olivat ammattilaisia. Eniten itse pidin Paul Karakulkan roolin laulaneesta Olli Tuovisesta. Harmi vaan, että hänellä oli teoksessa loppujen lopuksi kovin vähän laulettavaa. Mukana oli myös runsaasta (vakaviakin) harrastajia, joista oma suosikkini oli postineidin roolissa laulanut Merja Kääriäinen. Ihastuttavan topakka roolihahmo. Pidin kovasti myös Valte Rimpin roolissa laulaneesta Taisto Polvesta. Valitettavasti jäähallin akustiikka ei ollut edes vahvistetuille äänille kovin onnistunut. Äänentoisto ei muutenkaan aina toiminut kovin hyvin. Kuoro-osuudet olivat välillä ihan puuroa ja toisinaan soolon kohdalla vahvistus alkoi toimia vasta kolmannessa tahdissa.

 

Mutta kaiken kaikkiaan esitys oli viehättävä, paikallista historiaa luotaava teos, joka sopii hyvin kesäviikonlopun piristykseksi. Projekti on varmasti vaatinut paljon työtä, mutta toivottavasti suuri työmäärä ei estä vastaavia esityksiä muuallakin ja tulevinakin kesinä.