Ain iloidca! Ain riemuidca! Sastamalan Pyhän Marian kirkossa, 27.7.2017

AIN ILOIDCA! AIN RIEMUIDCA!

 

Sastamala Gregoriana –festivaalissa oli sunnuntaina vuorossa Lumen Valon konsertti Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Konsertin teema oli kaksijakoinen eli Reformaatio 500 ja Suomi 100 vuotta. Pyhän Marian keskiaikainen kirkko oli mahtava esityspaikka: yksilaivainen kirkkosali, seininä suuret rapatut kivet ja maalattia. Kirkon akustiikka toimi aivan loistavasti. Kun sijainti oli vielä kaunistakin kauniimpi suomalainen rantamaisema, niin odotusarvona oli upea konsertti.

Ja sellainen todellakin saatiinkin. Lumen Valo on erittäin kauniisti yhteensoiva lauluyhtye ja monipuolinen ohjelma antoi hyvän kuvan heidän kyvyistään. Itse pidin erityisesti ensimmäisestä puoliskosta, joka koostui kirkkomusiikista latinaksi, saksaksi ja vanhaksi suomeksi. Mukana oli mm. Martti Lutherin säveltämä lyhyt renesanssimotetti Non moriar, sed vivam. Useimmissa ensimmäisen jakson teoksissa Lumen Valoa säesti teorbilla Eero Palviainen.

Jakson ehdoton huippukohta oli kuitenkin Titta Lampelan soolona esittämä Terve, Jeesus laupiuden kuningas. Fantastisen kaunista laulamista ja koskettava tunnelma! Tästä ei paljon enää musiikki voi parantua!

Väliajan jälkeen Lumen Valo esitti sitten hieman erilaistakin musiikkia, vaikka ensiksi he esittivätkin muutaman kappaleen 1600-luvun suomalaista kirkkomusiikkia. Vähiten innostuin Juhani Komulaisen Fantaisies Decorátives –lauluista, mutta ennakkoarveluistani huolimatta pidin Sampsa Ertamon Four Koans –sarjasta esitetyistä lauluista. Nehän esitetään keksityllä kielellä ja musiikki on varsin modernia, mutta yhdistelmä toimi varsin mainiosti.

Koko Lumen Valo oli konsertissa hyvässä iskussa, mutta ehdottomiksi suosikeikseni nousivat tällä kertaa ryhmän sopraanot Titta Lampela ja Anna Villberg. Erityyppiset äänet, mutta molemmat erittäin hienoja laulajia. Myös basso Juha Suomalainen lauloi upeasti ja hänen esiintyjän kykynsä pääsivät erityisesti oikeuksiinsa Ertamon viimeisessä laulussa Allegro energico.

Kuoro palkitsi voimakkaat aplodit vielä yhdellä ylimääräisellä kappaleella, joka oli Sergei Rahmaninovin Jumalan Äiti, Neitsyt (Богородице Дево) hänen Vigiliastaan. Täydellinen lopetus hienolle konsertille.