Viikonlopun
toinen oopperani oli Francesco Cilean Adriana Lecouvreur uudessa Mariinskissa. Kyseessä
on Cilean tunnetuin ooppera ja sen juoni lienee yksi oopperahistorian
sykkyräisimmistä. Jos juoneen jätetään jäljelle vain kolme päähenkilöä, niin
tarinan voi yksinkertaistaa kolmiodraamaksi, jossa Adriana rakastaa Mauricea ja
myös ruhtinatar de Bouillon in rakastunut Mauriceen. Maurice ei rakasta enää
ruhtinatarta, vaan on aloittanut suhteen Adrianan kanssa. Adriana lahjoittaa
Mauricelle orvokkikimpun, jonka tämä vuorostaan lahjoittaa ruhtinattarelle.
Adriana ja ruhtinatar ovat mustasukkaisia toinen toisilleen ja ruhtinatar
lähettää Adrianalle kuihtuneet orvokit, joita tämä nuuhkii ja suutelee. Kukat
on myrkytetty ja Adriana kuolee juuri kun Maurice tulee kosimaan häntä. Tämä on siis rankasti yksinkertaistettu
versio juonesta. Koko tarinassa on useita muita henkilöitä ja lisää
yksipuolisia rakastumisia.
Edellisen
illan Simsonin ja Delilan jälkeen tämä ooppera vaikutti varsin tasapaksulta.
Esitys yhdisti traditionaalista pukudraamaa moderniin tekniikkaan (näytökset
alkoivat tarinaa taustoittavilla videopätkillä). Puvustus (Christian Gasc) oli
kyllä ihan hieno. Juhlakohtauksen kukkamaljakkopäähineet ja tanssiesitys
krokotiilileineen (kai se oli krokotiili) olivat oikein hienoja.
Pääesiintyjistä Mauricen esittäjä Akhmed Agadi kuulosti ajoittain – mutta vain
ajoittain – oikein komealta. Illan ehdottomasti vaikuttavimmat roolit vetivät
Adrinanan roolin laulanut Tatiana Pavlovskaya ja ruhtinatar de Bouillonin
roolin laulanut Natalia Yevstafieva. Molemmilla oli todella vahvat äänet ja kun
he ottivat yhteen lavalla, niin vaikutelma oli raivoisan
aggressiivinen. Hienoa työtä! Tosin italian ääntämykset olivat kaikilla aika
heikolla tasolla, joten siinä riittää vielä tsempattavaa. Toistaiseksi oli itse
asiassa aika vaikeaa arvata, millä kielellä he lauloivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti