Parsifal Suomen Kansallisoopperassa, 19.5.2018

Näin Harry Kupferiin ohjaaman Parsifalin jo vuonna 2005, kun se oli ensi-illassa Kansallisoopperassa, mutta pakko myöntää, että mielikuvani siitä olivat jo reippaasti hämärtyneet. Siksi päätinkin käydä katsomassa sen nyt uudemman kerran, kun se nyt palasi oopperan ohjelmistoon. Esityksen lavastusta (Hans Schavernoch) ja valaistusta (Andrew Voller) on uusinta-arvioissa arvosteltu vanhanaikaisiksi, mutta on hyvä muistaa, että kaikki ei ole iätöntä ja kymmenessä vuodessa uusimmasta hotista voi helposti tulla tavanomaista. Eivät lavastus ja valaistus mitään vau-efektiä enää saaneet aikaan, mutta eivät ne mitenkään huonojakaan olleet.  

Parsifalin juoni on pala jatkumoa, mutta lyhyesti kerrottuna, se on tarina viattomasta Parsifalista, joka kiusausta vastustamalla onnistuu vapauttamaan haavoittuneen Amfortaksen tuskistaan ja pelastamaan Graalin ritarikunnan tuholta.

Totta puhuen en erityisemmin välittänyt teoksen ohjauksesta. Oopperassa oli ihan liikaa lattialla makaamista ja ryömimistä. Kai niiden oli tarkoitus vahvoja tunteita ilmaista, mutta ainakaan minun kohdallani ne eivät toimineet. Onneksi Wagnerin musiikki on niin hienoa, että siihen keskittymällä tylsempikin ohjaus menettelee.

Ja Wagneriin olikin hyvä keskittyä, sillä kapellimestari Pinchas Steinberg sai Kansallisoopperan orkesterin soimaan todella iskevästi. Ja kun solistikuntakin hoiti tehtävänsä kiitettävästi, niin mikäs siinä oli viisi tuntia istua Wagneria kuuntelemassa. Eniten pidin Tommi Hakalan Amfortaksesta; hän sai tuskan ja itsesyytökset oikeasti kuulumaan äänessään. Myös Tuija Knihtilä Kundrynä lauloi hienosti, vaikka Kundry oli tässä ohjauksessa mielestäni turhankin kliseinen rooli. Parsifalin roolin laulanut Nikolai Schukoff teki myös hyvää työtä, joskin ei hän viime kesän Turun esityksen Klaus Florian Vogtin tasolle yltänyt. Gurnemanzin roolin lauloi Jyrki Korhonen: ääni toimi loistavasti, mutta olin hieman pettynyt hänen esitykseensä. Jyrki Korhonen on parhaillaan niin hieno esiintyjä, että odotin nytkin häneltä enemmän, mutta olihan tämä toki hänen ensimmäinen Gurnemanzinsa.