Paikallisten ystävieni
kanssa syödyn myöhäisen lounaan jälkeen (voin muuten suositella Biblioteka
nimistä ravintolaa osoitteessa Nevsky 20 – hyvä ruoka ja palvelu ja
kohtuulliset hinnat) kiirehdin vielä illaksi takaisin Mariinskiin, tällä kertaa
sen konserttisaliin kuuntelemaan Hector Berlioz’n oopperan Benvenuto Cellini. Näissä
konserttisalin esityksissä ei koskaan tiedä, onko ns. konserttiversio
sellainen, jossa esiintyjät seisovat rivissä näyttämöllä vai onko kyseessä kuitenkin
ohjattu ooppera. Tällä kertaa kyseessä oli ihan kunnon ooppera, jonka
ohjauksesta vastasi Vasili Barhatov.
Ooppera kertoo
kuvanveistäjä Benvenuto Cellinistä, joka on rakastanut Teresaan. Vaikka
tyttökin on rakastunut häneen, niin hänen isänsä haluaa hänen menevät naimisiin
toisen kuvanveistäjä Fieramoscan kanssa. Paavi Clement VII antaa Cellinin
tehtäväksi tehdä patsaan, mutta tehtävän esteeksi tulee kaikenlaista
(karkaamisyritys Teresan kanssa ja tappo). Lopulta kaikki selviää, Cellinin
patsas valmistuu ja nuori pari saa toisensa.
Benvenuto
Celliniä esitetään kohtuullisen harvoin ja syyksi on väitetty sen teknistä
vaikeutta. Kieltämättä aarioissa vaadittiin laajoja äänialoja, joten ehkä syy
on ainakin osittain oikeakin. Mutta pakko on myös todeta, että ei juonessakaan
kyllä mitään todella ainutlaatuista ole. Barhatovin ohjaus oli siirtänyt
teoksen noin suurin piirtein nykyaikaan ja alkuperäiset munkkinaamioasut olivat
muuttuneet jäniksiksi ja kuvanveistäjästä oli tullut kultaseppä. Ehkä ratkaisu
oli ihan oikea, sillä totesin itsekin nauravani muutamille oopperan vitseille
ihan ääneen.
Teresan roolin
laulaneella Violetta Lukjanenkolla oli todella kauniin kuuloinen, notkea ääni.
Hänen aariansa olivat suorastaan nautittavia. Pidin myös kovasti paavi Klemens VII
roolin laulaneesta Gennadi Bezzubenkovista. Upea laulutekniikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti