Pietarin matkan toinen
oopperani oli lastenooppera Adalmiinan helmi Mariinski-teatterin
Prokofjev-salissa. Adalmiinan helmen säveltäjä on Grayr Khanedanyan ja se
perustuu Sakari Topeliuksen samannimiseen satuun.
Prinsessa Adalmiina saa
kastelahjaksi punaiselta haltijakummiltaan helmen, joka tekee hänestä päivä
päivältä kauniimman, rikkaamman ja viisaamman, mutta vain mikäli hän pitää
helmeä koko ajan. Mikäli helmi katoaa, hän menettää kaikki nämä ominaisuudet.
Valkoinen haltijakummi puolestaan lahjoittaa hänelle nöyrän ja puhtaan sydämen,
mutta tämän lahjan hän saa vain, jos hän menettää helmen ja sen tuomat
ominaisuudet. Kuningas ja kuningatar eivät välitä valkoisen haltijakummin
lahjasta, vaan määräävät, että helmi on istutettava kruunuun, jota Adalmiinan
on pidettävä yötä päivää. He hemmottelevat Adalmiinaa ja ylpeilevät hänestä.
Prinsessasta kasvaakin kylmä ja kova ja yksinäinen nuori nainen. Eräänä päivänä
prinsessa karkaa metsään ja pudottaa kruununsa jokeen. Siinä samassa hän
muuttuu köyhäksi, mutta hyväsydämiseksi ryysyläiseksi. Prinsessa jää asumaan
metsään ja kaikista metsän eläimistä tulee hänen ystäviään. Toisaalla prinssi
Alvaro on menettänyt valtakuntansa ilkeälle noidalle. Hän löytää Adalmiinan
kruunun ja törmää pian myös itse prinsessaan. Alvaro taistelee noidan kanssa,
voittaa tämän ja palaa kuninkaan ja kuningattaren luo Adalmiinan kanssa. Nuoret
menevät naimisiin ja kaikki ovat onnellisia.
Mariinskissa todella
osataan tehdä lastenoopperoita. Tähänkin teokseen oli panostettu kunnolla.
Tatiana Mashkovan värikäs puvustus oli juuri sopivan loistokas lapsikatsojille
ja kertojana toiminut Philipp Evich oli juuri sopivan dramaattinen hahmo
viemään tarinaa eteenpäin.
Musiikiltaan teos ei
kovin vaativa ollut muutamaa prinsessan aariaa lukuunottamatta, mutta se oli
varmasti juuri sopiva tutustuttamaan pikku katsojat oopperan ihmeelliseen maailmaan. Elena Gorlon
punainen haltijakummi ja Tsvetana Omelchukin valkoinen haltijakummi olivat
lemppareitani, mutta
hyviä rooleja tekivät muutkin laulajat.
Mukana esityksessä oli
myös lapsitanssijoita Uusi tanssiteatteri -tanssiryhmästä. Nuorimmat keijut
eivät ihan vielä jaksaneet keskittyä tanssimiseen, vaan vanhemmille
vilkuttaminen vei välillä voiton, mutta kokonaisuutena pienet tanssijat olivat
suorastaan valloittavia ja loivat mukavaa satutunnelmaa näyttämölle. Kaiken
kaikkiaan oiva oopperassa sekä pienille että vähän isommillekin katsojille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti