Johann Sebastian Bachin viimeinen suurtyö oli H-mollimessu. Helsingin Barokkiorkesteri (HeBO) esitti sen nyt Musiikkitalossa yhdessä kymmenen solistin kanssa. Tämän messun sanotaan olevan Bachin töiden kruununjalokivi; se on teos, joka sisältää kaiken. Ja se onkin todella upea. Messu koostuu kuudesta osasta (Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus, Benedictus ja Agnus Dei).
Kapellimestari Aapo Häkkinen
oli todella energinen ja orkesteri kuulosti upealta. Pidin erityisesti huiluosista, joiden kirkkaus
oli koskettavaa.
Mutta ne kymmenen
solistia saivat minut jälleen kerran vakuuttumaan siitä, että ihmisääni on maailman
kaunein istrumentti. Laulajat olivat kerrassaan loistavia. Harmi, että kun lippujen
myynti alkoi, niin alussa liput myytiin edestä alkaen numerojärjestyksessä ja
olin liian kärsimätön ostossani ja ostin lipun viidenneltä riviltä. Koronan
vuoksi solistit oli levitetty koko näyttämön leveydelle ja se valitettavasti
vaikutti niin edessä vähän kuuntelukokemukseen. Kuulin oman puoliskoni laulun
paljon paremmin kuin toisen puoliskon, mutta en valita liikaa, sillä laulajat
olivat upeita. Mutta tämän hassun lippujenmyyntitavan vuoksi pystyin parhaiten
arvioimaan oman puoliskoni laulajat. Toki kaikki laulajat olivat hyviä, mutta
muutamat suosikkini löytyivät omalta puoliskoltani. Sopraano Carolyn Sampsonin
korkea ja kirkas ääni oli suorastaan enkelimäinen ja sopi tähän teokseen
täydellisesti. Pidin myös valtavasti Sophie Junkerin tummemmasta sopraanosta:
upea! Ja tenori Andrew
Staples oli myös hyvä.
OIkeastaan H-mollimessun
oikea ongelma on se, että on vaikeaa sanoa, mikä siinä on parasta. Tarkan
harkinnan jälkeen aion kuitenkin nostaa kolme hetkeä yli muiden. Kyrien ensimmäinen
rivi oli jumalallinen, kun kaikki solistit lauloivat yhdessä. Mikä mieletön
harmonia ja kauneus siinä soikaan! Glorian
viides pätkä – Qui tollis peccata mundi oli henkeäsalpaava. Olin
kirjaimellisesti kananlihalla, kun kuuntelin sitä. Tunnelma oli niin
intensiivinen. Ja lopuksi Agnus Dein alku, jonka lauloi Sophie Harmsen, oli aivan
uskomaton. Hän oli ollut siihen asti vähän kuin muiden solistien varjossa,
mutta hänen Agnus Deinsä oli kerrassaan upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti