keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Schubertiade Turun Konserttisalissa 4.10.2020

On ehkä hieman hullua istua kaksi tuntia suuntaansa bussissa tunnin konsertin vuoksi, mutta kun palkkiona on kuulla Tuomas Katajalan laulavan Schubertia, niin on se sen arvoista. Kun Turun musiikkijuhlat joutui perumaan Franco Fagiolin konsertin, niin ikään kuin lohdutukseksi he järjestivät pienimuotoisen Schubertiade-konsertin samalle päivämäärälle. Nimensä mukaisesti konsertti keskittyi Franz Schubertiin. Kaikki esitetyt kappaleet eivät olleet hänen säveltämiään, vaan mukana oli myös yksi hänen inspiroimansa teos.

Konsertti alkoi Schubertin Sonaatilla arpeggionelle ja pianolle a-molli. Myönnän, että arpeggione on instrumenttina minulle aivan tuntematon, mutta tulipahan sekin nyt googlattua. Kyseessä on kitaran ja sellon risteytys, jota on kutsuttu myös jousikitaraksi. Tätä sonaattia esitetään joskus harvoin arpeggionellakin, mutta useimmiten kuitenkin sellolla soitettuna – kuten myös Turussa. Sonaatti oli todella kaunis ja eri osat täydensivät hienosti toisiaan. Ihastelin Marko Ylösen kykyä välittää tunteita ja sellon monipuolista äänimaailmaa. Tämä teos olisi todella mielenkiintoista kuulla myös arpeggionella soitettuna.

Toisena kappaleena esitettiin John Harrisonin November 19, 1828 – Hallucination in Four Episodes, joka kuuvaa Schubertin kuolinhetkeä ja hänen kesken jäänyttä musiikkiaan. Tämä osuus jäi minulle vähän hämärämmäksi, varmaankin koska en ole suurin Schubertin musiikin asiantuntija. Ajoittain musiikki vei mukanaan ja toisinaan taas jäin ihmettelemään, mitä tämä tarkoittaa, mihin tämä liittyy.

Minulle illan todellinen herkkupala oli kuitenkin lopuksi esitetyt kolme Schubertin laulua (An den Mond, An Sylvia, An die Musik), jotka esitti Tuomas Katajala. Kaikki kolme laulua olivat omalla tavallaan tunnelmallisia ja kauniita. Katajalan raudanvarma tekniikka sai ne soimaan kauniisti ja hänen kykynsä välittää tunnelmia sai ne säihkymään. Kun Katajala lauloi An die Musikissa ”Du holde Kunst, in wieviel grauen Stunden, wo mich des Lebens wilder Kreis umstrickt, hast du mein Herz zu warmer Lieb entzunden, hast mich in eine bessre Welt entrückt!”, mieleen tuli väkisinkin tämä koronavuosi ja lukuisten oopperoiden ja konserttien peruminen tai siirtyminen. Kaikki se on saanut meidän musiikinystävät varmasti sisäistämään laulun sanoman – musiikki lämmittää sydäntä raskaina hetkinä.

 


1 kommentti:

  1. Heippa! Olisiko sinua kiinnostanut veloituksetta katsoa uudesta suomalaisesta monologioopperasta tehty lyhytelokuva? Linkki produktion sivulle: https://www.facebook.com/aidilleooppera. Jos kiinnostut aiheesta ja produktiosta niin pyytäisin sinua laittamaan minulle sähköpostia: anette.raukola@gmail.com

    VastaaPoista