Così fan tutte Kansallisoopperassa, 20.4.2018

Olen aina pitänyt muutamista Wolfgang Amadeus Mozartin oopperoista, mutta jostain syystä Così fan tutte ei ole koskaan kuulunut suosikkieni joukkoon. Edellisestä katselukerrasta oli vierähtänyt jo reilusti yli kymmenen vuotta ja nyt, kun Kansallisooppera lämmitti vanha version kyseisestä oopperasta ihan mukavalla kotimaisella miehityksellä, ajattelin, että pakko käydä tarkistamassa, onko mielipiteeni oopperasta muuttunut sitten viimenäkemän.

Così fan tutten juoni on todella tunkkainen. Ferrando ja Guglielmo seurustelevat Dorabellan ja Fiordiligin kanssa ja luottavat naisten uskollisuuteen. Heidän kaverinsa Don Alfonso on kuitenkin sitä mieltä, että kaikki naiset ovat huikentelevaisia ja niinpä miesten naisystävätkin taatusti pettäisivät heitä, jos sitä testattaisiin. Siispä miehet ovat lähtevinään sotaan ja palaavatkin naamioituneena takaisin ja naiset ihastuvat toistensa miesystäviin. Sitten miehet ovat palaavinaan sodasta, naisten ”petos” selviää ja miehet jalomielisesti antavat naisille anteeksi. En edelleenkään innostunut tarinasta ja naisten palvelija Despina oli edelleenkin mielestäni osuvin tyyppi koko joukosta ihastuttavassa kyynisyydessään.

Così fan tutteksi tämä ohjaus (Guy Joosten) oli ihan mukava: lavastus (Johannes Leiacker)  ja puvustus (Karen Seydtle) olivat onnistuneita.

Nykyään Kansallisoopperassa näkee kokonaan suomalaisia miehityksiä lähinnä uudelleen lämmitetyissä esityksissä kuten tämä Così, mutta tämän oopperan miehitys oli oikein onnistunut. Epäileväiset miehet (Jussi Myllys Ferrandona ja Waltteri Torikka Guglielmona) olivat ihan mukavat karikatyyrihahmot. Marjukka Tepponen lauloi erittäin hyvin Fioridiligin supervaikeat lähes kahden oktaavin intervallihypyt. Komeaa kuunneltavaa. Ja tietenkin nautin suunnattomasti Erika Backin Dorabellasta. Backin ääni on todella kaunis. Myös Suvi Väyrynen teki upean roolityön Despinana.

Mukavasta solistikunnasta huolimatta on todettava, että en edelleenkään ole mikään tämän oopperan suurin fani. Hyvin voin jättää taas useamman vuoden väliä seuraavaan esitykseen.