Tituksen lempeys Musiikkitalossa (Sonore), 13.4.2018

Sibelius Akatemian uuden oopperaluokan ensimmäinen kokonainen ooppera on perinteisesti Mozartia ja tällä kertaa valinta kohdistui Mozartin viimeiseen oopperaan Tituksen lempeys (La clemenza di Tito). Teos ei ihan kuulu Mozartin esitetyimpiin oopperoihin ja sen aariat eivät ole kaikkein tunnetuimpia, mutta ei se myöskään ole mikään unohduksen ansaitseva teos.

Teoksen ohjauksesta vastasi Katariina Lahti. Hän oli tehnyt teoksesta varsin ajattoman ja androgyynin version, mikä sopiikin tähän oopperaan varsin hyvin. Anna Sinkkosen puvustus oli kohtuullisen neutraalia ja Fabian Nybergin lavastus perustui oviin ja muutamiin tarkoin valittuihin huonekaluihin.

Oopperan juoni kertoo Rooman keisarista Tituksesta, joka etsii uutta puolisoa. Vitella hinkuu roolia, mutta Titus valitsee morsiamekseen Servilian, joka on Annion salainen rakastettu. Tästä Vitella suuttuu ja suostuttelee häneen rakastuneen Seston surmaamaan Tituksen. Kun Titukselle selviää, että Annio ja Servilia rakastavat toisiaan, hän valitseekin Vitellan morsiokseen. Tällä välin Sesto on ennättänyt jo hyökkäämään Tituksen kimppuun (tietysti puukottaa vahingossa jotain muuta) ja potee valtavaa syyllisyyttä. Sesto tuomitaan juonitteluista kuolemaan ja Vitella tunnustaa oman osuutensa, mutta Titus armahtaa molemmat.

Säestyksestä vastasi kauniisti soittanut Lohjan kaupunginorkesteri ja mukana oli myös minulle uusi – positiivinen - tuttavuus Somnium Ensemble laulamassa kuoro-osuuksia.

Tässä oopperaluokassa näyttäisi olevan useitakin mielenkiintoisia laulajia, jotka toivon mukaan tulevina vuosina kehittyvät entistä kypsemmiksi solisteiksi. Yksi kiinnostavista tuttavuuksista oli Seston roolin laulanut Rachel McIntosh. Hänen ”Parto, parto, ma tu, ben mio” aariansa (klarinetin kanssa), joka on ehkä tämän oopperan tunnetuin aaria, oli oikein onnistunut. Pidin myös Publion roolin laulaneen Henri Uusitalon äänestä. Esitys ei ollut ehkä ihan virheetön, mutta erittäin lupaava. Myös Annion roolin laulaneella Ruut Mattilalla on erittäin kaunis ääni ja hänen duettonsa ”Ah, perdona al primo affetto” Servilian (Elizaveta Rimketitchin) kanssa oli oikein hieno. Minna-Leena Lahti Vitteliana ei ollut vielä oopperan alussa ihan parhaimmillaan, mutta väliajalla hän oli saanut äänensä auki ja toisen näytöksen aaria kuulosti jo tosi hienolta.

Oopperaa esitetään vielä neljä kertaa tällä viikolla, joten suosittelen lämpimästi suuntaamaan Musiikkitaloon sitä katsomaan. Lippuja saa Ticketmasterista. Odotan itse kiinnostuksella, miten ryhmä kehittyy tulevina vuosina, ja katseeni suuntautuu jo heidän seuraaviin oopperoihinsa.