Paper Miller on the beach of the Kymi Mill in Kuusankoski, the 21st of June, 2022

One interesting feature in musical life in Finland during the summer months is the so called folk operas. They are usually performed somewhere in Finland almost every summer. The opera ”Paperimylläri” (Paper Miller) composed by Jouni Sjöblom tells the story of Robert Erolin. He worked for 71,5 in the service of the company Kymi and that did not contain the two years that he delivered post for the local companies. The opera featured the whole life of Erolin: the child (Onni Lahtinen), who delivered the post, the young man (Matias Husgafvel), who wooed his future wife Vilhelmiina and the retiring old man (Terho Happonen). By telling the story of one man, the opera told the story of the company, the town and partly of the whole Finnish business life.

The choir plays an important role in the opera; it took the story forward and made connections with the history and development of Kymi. The performance of the choir was charmingly energetic, which was worth the applause. The opera was performed on the open air stage on the beach of the Kymi mill. The location was impressive, when the river ran next to the stage and behind it was the mill itself. The historical meaning of the location was tangible.

From the point of the music the opera was nice and the orchestra played enthusiastically. The level of the song varied quite a lot, but in this kind of works, the story usually plays a more important role. My favourite was Olli-Pekka Lattu, who sang three small character roles (friend of Erolin, local priest and civil servant) with gusto. A summer fold opera is always worth a visit and the folk operas by Jouni Sjöblom that reflect the local history are normally very intriguing.  

Marseille - koko maailman satama Ritarihuoneella, 20.6.2022

Les Lumières -festivaalin kolmas ja samalla viimeinen konsertti pidettiin Ritarihuoneella ja se puolestaan käsitteli Marseilleta ruton jälkeen (Marseille – koko maailman satama), kun kaupunki toipui ja musiikkia/oopperaa alettiin jälleen esittää. Tällä kertaa mukana oli jo muutama säveltäjä, jotka tunnistinkin eli Jean-Baptiste Lully ja Christoph Willibald Gluck, jotka ovat molemmat varsin tunnettuja oopperasäveltäjiä. Ja tällä kertaa ohjelmassa oli mukana jo otteita muutamasta oopperastakin.

Ilman kohokohta oli sen perusohjelman päätösnumero eli pätkä Gluckin oopperasta Le Cadi Dupé (Huiputettu tuomari). Pätkä oli niin hauska, että minulle ainakin heräsi innostus nähdä joskus koko oopperakin jossain. Toivottavasti toiveeni joskus toteutuu.

Illan solisteina olivat sopraano Lise Viricel ja baritoni Romain Bockler. Molemmat esiintyivät hyvin ja pääsivät esittelemään oopperanumeroissa myös näyttelijän taitojaan.

Jälleen mukana myös näyttelijät eli Joachim Wigelius kreivi Anckarbjelkenä ja Alexander Wendelin hänen veljenpoikanaan Fredrik von Gullstormina kertomassa elämästä ruton jälkeisessä Marseillessa.  

Ilmeisesti tämän festivaalin yleisössä on varsin paljon ranskan kielen harrastajia, sillä kun konsertin lopulla orkesteria johtanut Jean-March Aymes kysyi, että voisiko hän puhua yleisölle englanniksi tai ranskaksi, ranska sai enemmän kannatusta. Onneksi hänen ranskansa oli sen verran selkeää, että sen ymmärtämiseen ei aivan täydellistä ranskan kielen taitoa tarvittu. Mutta kyllähän se antaa oman mukavan mausteensa, että konsertissa puhutaan muutakin kieltä kuin useimmiten käytettyä englantia.

Marseille - the port of the whole world in the Finnish House of Nobility, the 20th of June, 2022

The third and last concert of the festival Les Lumières was held in the Finnish House of Nobility and the theme of the concert was Marseille after plague (Marseille - the port of the whole world), when the city recovered, and music/opera was again performed. This time there were already some composers that I recognized in the programme, that is Jean-Baptiste Lully and Christoph Willibald Gluck, who are both rather well-known opera composers. And this time there were some extracts from operas in the programme.  

The highlight of the evening was the final piece of the original programme which was an extract from the opera “Le Cadi Dupé” (The Duped Judge) by Gluck. The extract was so entertaining, that at least I got an urge to some day see the whole opera somewhere. I hope my wish will come true one day.

The soloists of the evening were soprano Lise Viricel and baritone Romain Bockler. They both sang well and got a chance to flaunt their acting abilities in the opera pieces.  

Again there were a couple of actors involved, that is, Joachim Wigelius as count  Anckarbjelke and Alexander Wendelin as his nephew Fredrik von Gullstorm to tell about life in Marseille after the plague.   

It seems that among the audience there were quite of lot of people who have learned French, since when in the end of the concert the leader of the orchestra Jean-Marc Aymes asked, if he should address the audience in French or in English, French got more yeses. Fortunately, his French was clear enough that you did not need to be perfect in French to understand him. But if does give a nice tint, when French is spoken in a concert instead of English, which normally is the dominant language.

 

Requiem - Kaikille lohdutukseksi Helsingin Vanhassa kirkossa, 19.6.2022

Les Lumières -festivaalin toinen konsertti pidettiin Helsingin Vanhassa kirkossa. Vanha kirkko sopikin mitä parhaiten festivaalin teemaan sijaitseehan se keskellä ns. Ruttopuistoa, jonka tienoille on haudattu 1710 ruttoepidemian uhreja. Ja toisessa konsertissa nimeltään  Requiem – Kaikille lohdutukseksi Concerto Soave -yhtye esitti Jean Gilles’n messun Messe des morts, joka oli yksi 1700-luvun tunnetuimmista messuista ja sävellettiin nimenomaan juhlistamaan ruttoepidemian päättymistä.

Tästä teoksesta pidin todella paljon. Musiikki oli helppo tunnistaa ranskalaiseksi barokiksi, mutta sitä oli miellyttävä kuunnella ja solistitkin olivat varsin hyviä. Teos kostui seitsemästä osasta: Requiem aeternam (Introït), Kyrie, Requiem aeternam (Graduel), Domine Jesu Christe, Sanctus, Agnus Dei ja Lux aeterna. Osia en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä jokaisessa oli omat hyvät puolensa.

Solisteista ehkä eniten pidin tenori Robert Getschellistä, mutta voi olla, että se johtui siitä, että hän aloitti lauluosuuden ja lauloi muutenkin varsin paljon teoksessa. Mutta se on kyllä sanottava, että ranskalainen latinan ääntämys on suorastaan hilpeyttä herättävää, kun esim. sana lux lausutaan lyks. Ja itseään saattoi viihdyttää vaikka näitä mielenkiintoisia ääntämyksiä bongailemalla, jos voimat eivät riittäneet musiikkiin keskittymiseen.

Requiem - for the solace of all in the Helsinki Old Church, the 19th of June, 2022

The second concert of the festival “Les Lumières” was held in the Helsinki Old Church. Helsinki Old Church suited really well this year’s theme, since it is situated in the middle of so called “Plague Park” (not the official name of the park, but that is how everybody calls it), which is next to the area where victims of the 1710 plague epidemic were buried. In this second concert called Requiem – for the solace of all, Concerto Soave performed “Messe des morts” by Jean Gilles, which is one of the best-known masses of the 18^th century and was composed to celebrate the end of the plague epidemic.

I really liked this concert. The music was easily recognizable for French baroque music, but it was pleasant to listen to and the soloists were rather good. The work consisted of seven parts: Requiem aeternam (Introït), Kyrie, Requiem aeternam (Graduel), Domine Jesu Christe, Sanctus, Agnus Dei and Lux aeterna. I cannot say which part was my favourite, since they all had something special.

Out of the soloists I perhaps liked best tenor Robert Getschell, but it may be that it was because he began the singing part and sang actually quite a lot. But I do have to say that the French pronunciation of Latin is a bit funny, when e.g. the word lux is pronounced “lyks”. So, if you were not entertained enough by the music, you could count this kind of interesting pronunciation details.

Marseillen kahdet kasvot Tenalji von Fersenissä, 18.6.2022

Helsingissä on jo useiden vuosien ajan järjestetty Les Lumiéres -festivaali (Valistusajan kulttuurifestivaali), joka on suhteellisesta pienimuotoisuudestaan huolimatta yleensä varsin kiinnostava ohjelmaltaan. Tänä vuonna festivaalilla oli vierailijana ranskalainen Concerto Soave barokkimusiikkiyhtye ja teemana oli Marseille ruton jälkeen (tämä nimenomainen rutto mellasti Marseillessa vuonna 1720).

Festivaalien ensimmäinen konsertti (Marseillen kahdet kasvot) pidettiin Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä, mikä sopii tämäntyyppisiin pienehköihin konsertteihin oivasti, vaikka lauttamatka saarelle tietysti aiheuttaakin omat logistiset ongelmansa (paikkaa ei esim. voi kovin lämpimästi suositella liikuntarajoitteisille).

Konsertin ohjelmisto koostui joukosta kappaleita ranskalaisilta barokkiajan säveltäjilta, joita en voi sanoa tunteneeni ennalta. Mutta sitä mielenkiintoisempaa niihin oli tutustua ja ainakin orkesteri oli erinomainen teosten tulkki. Ohjelmalehtisessä oli pieni taustoitus jokaiseen säveltäjään joko ranskaksi tai englanniksi, joten molempien kielten hallinta oli siinä mielessä hyvä asia.

Illan solisti oli sopraano Lise Virice, joka lauloi ihan somasti ja esiintyi viehkeästi. Sekä solisti, että orkesteri olivat pukeutuneet hieman aikakauden mukaisesti, joten korvien lisäksi myös silmillä oli katseltavaa.

Kappaleiden välillä kaksi näyttelijää eli Joachim Wigelius (kreivi Anckarbjelke) ja Anja Bargum (kreivin serkku Emilie Havskrona) rupattelivat suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi  Marseillesta ruton aikoihin antaen konsertille mielenkiintoista taustaa. Wigelius oli suorastaan hurmaava hienostelevan kreivin roolissaan.

Two Faces of Marseille in Tenalji von Fersen, the 18th of June, 2022

There has been in Helsinki for many years already a festival called “Les Lumiéres” (Festival of the enlightenment era), which is despite its humble size usually rather interesting when it comes to its programme. This year a French baroque orchestra called Concerto Soave  visited the festival and the theme was Marseille after plague (this particular plague roamed in Marseille in 1720).

The first concert of the festival (“The two faces of Marseille”) was held in Tenalji von Fersen in Suomenlinna fortress island, which suits this type of small concerts well even though the ferry ride to the island does pose some logistics challenges (the venue cannot be recommended to people who have trouble walking some distance on uneven surfaces).

The programme of the evening consisted of pieces from French baroque era composers, which I have to admit I did not recognize. But that made it even more interesting to get to know their music and the orchestra was a great interpreter of this music. The programme leaflet had a small text of each composer either in English or in French, so the knowledge of both these languages was a plus.

The soloist of the evening was soprano Lise Virice, who sang and performed nicely. Both the soloist and the members of the orchestra had dressed up to the concert in a vaguely “baroque” style, so in addition to listening the music you could also admire their attires.

Between the pieces two actors: Joachim Wigelius (count Anckarbjelke) and Anja Bargum (his cousing Emilie Havskrona) chatted in Finnish, Swedish and French about Marseille during plague, thus giving the concert some interesting background information. Wigelius was absolutely charming as the slightly posh count.