Atlantiksen keisari Madetojan salissa Oulussa, 23.3.2017

ATLANTIKSEN KEISARI

 

Saaristo-ooppera esitti viime syksynä Turussa Victor Ullmannin oopperan Atlantiksen keisari. Valitettavasti en tuolloin päässyt katsomaan sitä, mutta onneksi he vierailivat nyt Oulun musiikkijuhlilla tämän oopperan kanssa. Oululaiset eivät ilmeisesti olleet syttyneet oopperalle, sillä näytöksessä oli vain kourallinen katsojia, mikä oli kyllä harmi. Toivottavasti toiseen näytökseen 24.3. tulee enemmän väkeä.

Oopperan historia on varsin erikoinen. Victor Ullmann ja libretisti Peter Kien tekivät oopperan Theresienstadtin keskitysleirillä, jossa oopperaa ei loppujen lopuksi kuitenkaan esitetty, koska siinä nähtiin Hitleriin kohdistuvaa satiiria, vaan kantaesitys oli vasta vuonna 1975 Amsterdamissa. Molemmat tekijät kuolivat Auschwitzissä, joten he eivät koskaan nähneet teostaan esitettävän. Lyhykäisyydessään oopperan juoni kertoo keisarista, joka laittaa koko maailman sotimaan ja haluaa määrätä, kuka milloinkin kuolee. Itse Kuolema kuitenkin suuttuu tästä ja kieltää kuoleman kaikilta. Lopulta keisari nöyrtyy kuolemaan ensimmäisenä, jotta muutkin ihmiset voivat kuolla. 

Musiikillisesti teos oli aika persoonallinen. Mukana oli hyvin erilaisia musiikkityylejä alkaen schlagerin oloisista pätkistä. Oulu Sinfonia Jaakko Kuusiston johdolla esiintyi todella hienosti ja sai musiikkiin mielenkiintoista väriä ja vauhtia. Laulajilla oli haasteellinen tehtävä kuulua orkesterin alta; en ole varma miten hyvin Madetojansali sopii tällaisiin esityksiin akustisesti. Laulajista suosikikseni nousi Jussi Merikanto Kuoleman roolissa. Hänen äänensä soi oikein kauniisti ja hänen olemuksensa sopi muutenkin kyseiseen rooliin.

Puvustus ja lavastus olivat varsin yksinkertaisia ja ajattomia. Videoprojisoinneilla tuotiin mukaan historian tuntua ja valaistusta käytettiin oivaltavasti tunnetiloja kuvastamaan.  

 

Madetojan sali

Näyttämö

Esiintyjät

The Emperor of Atlantis at the Madetoja Hall in Oulu, the 23rd of March, 2017

THE EMPEROR OF ATLANTIS

 

Saaristo-ooppera performed last autumn in Turku Victor Ullmann’s opera The Emperor of Atlantis. Unfortunately I could not then see it, but fortunately they now showed the same opera at Oulu music festival. For some reason people in Oulu didn’t seem to be very interested in the opera, since there were only a few people in the audience, which was a pity. I hope the second performance on the 24^th of March will attract more people.

The history of the opera is rather unusual. Victor Ullmann and the librettist Peter Kien made the opera in Theresienstadt concentration camp, where the opera was never performed since it was considered to be a satire about Hitler. It was first performed in Amsterdam in 1975. Both Ullmann and Kien died at Auschwitz, so they never saw their own opera.

The opera tells about an emperor, who forces the whole to fight in a war and wants to decide who dies. But Death himself gets angry about that and denies dying from everybody. Finally the emperor gives in and agrees to die first so that people will start dying again.

From musical point of view the opera was rather distinctive. There were lots of different types of music starting from schlager type of music.Oulu Sinfonia and the conductor Jaakko Kuusisto performed really well and gave the music colour and momentum. The singers had a challenging job to be heard over the orchestra; frankly speaking I am not sure how well Madetoja Hall suits this type of opera acoustically. My personal favourite among the singers was Jussi Merikanto in the role of Death. His voice rang well and he whole being suited the role beautifully.

Costumes and setting were rather simple and timeless. Background videos brought some historical context to the performance and lights were used really nicely to create moods.

Madentoja Hall

The stage

The performers

Tuomarin vaimo Balderin salissa, 19.3.2017

TUOMARIN VAIMO

 

Riikka Talvitien säveltämä ooppera Tuomarin vaimo esitettiin muutaman kerran Balderin salissa Senaatintorin kupeessa. Esiintymispaikka oli hieman poikkeuksellinen eli suurehko huone, jossa oopperan esiintyjät soittivat ja lauloivat keskellä salia ja katsojat istuivat tuoleilla heidän ympärillään. Positiivisena puolena voi sanoa, että musiikin kuuli hyvin ja esiintyjien ilmeitä oli helppo seurata, mutta toisaalta välillä esiintyjät lauloivat selkä kohti osaa yleisöstä ja istumapaikasta riippuen jotakin jäi välillä näkemättä.

Ensimmäiset musiikin tahdit eivät kuulostaneet kovin lupaavilta, mutta onneksi melodisuuskin tuli alun jälkeen esiin. Roolitus oli todella loistava. Tuomarin roolin laulanut Juha Uusitalo on hyvässä vedossa ja oli hienoa kuulla häntä pitkästä aikaa kaikkien terveysongelmien jälkeen. Hän omaksui sekä äänellään että olemuksellaan tuomarin osan. Tuomarin vaimon roolissa Tuuli Lindeberg lauloi jälleen kerran upeasti ja hän teki henkilöstä hyvin uskottavan. Ja hienosti lauloivat myös Tuula Paavola ja Saara Kiiveri omissa rooleissaan.

Minut ooppera sai miettimään perheen sisäisiä jännitteitä ja kommunikointia sekä sen vaikeutta; kuinka helppoa on puhua toisen ihmisen ohi ja ymmärtää tai haluta ymmärtää asioita väärin – eikä tietysti vain perheessä vaan koko maailmassa. Ohjaaja Teemu Mäki halusi puolestaan korostaa aiheena terrorismia ja väkivaltaa, minkä vuoksi toinen näytös alkoi valitettavan pitkällä videoesityksellä terrorismista. Pätkä oli mielestäni katsojien aliarvioimista; vähemmälläkin korostamisella asia olisi käynyt selväksi.

Mukavana yksityiskohtana illasta voi myös mainita väliaikatarjoilun. Oopperan ensimmäinen näytös päättyi päivälliseen, jolla tarjottiin keittoa ja lipun hintaan kuului samaista purjoperunakeittoa myös katsojille! Todella kiva idea ja keittokin oli oikein hyvää.

Balderin sali

Video

Purjoperunakeitto

The Judge's Wife at Balder Hall in Helsinki, the 19th of March, 2017

THE JUDGE’S WIFE

 

The Judge’s Wife opera, composed by Riikka Talvite, was performed a few times in Balder Hall, near the Senate Square in Helsinki. Balder Hall was a bit unusual venue for an opera, a biggish room, where the performers sung and played in the middle of the hall and spectators sat on their chairs around them. The positive thing was that you could hear the singers well and see their facial expressions, but on the other hand, sometimes the performers sang their back towards part of the audience and depending on where you sat, you could not always see everything.

The first bars of the music did not sound very promising, but fortunately the music did turn out to be more melodic later. The performers were fabulous. Juha Uusitalo, who sang the role of the judge, was absolutely stunning and it was great to hear him after all his health problems. He really became the judge both vocally and physically. Tuuli Lindeberg as the judge’s wife once again sang like an angel and made the character very believable. Also the two other singers, Tuula Paavola and Saara Kiiveri, did a great job in their roles.

The opera made me think of tensions inside a family and communication and its challenges; how easy it is to talk past someone and understand as well as want to understand others in a wrong way – and, of course, not only in a family but everywhere in the world. The director, Teemu Mäki, wanted to stress the theme of terrorism and violence, and began the second act with an unfortunately long video clip of terrorism. To me this was underestimating the audience; a lot less hammering would have made the point clear already.

As a nice detail I can also mention the intermission. The first act ended with a dinner, where soup was served. The same soup was also served to the audience free of charge during the intermission! A really great idea and the soup was also very tasty.

   

Balder Hall

Video screen

The soup

Logicomix Turun konservatorion Sigyn-salissa, 18.3.2017

LOGICOMIX

 

Turun konservatorio esitti Sigyn-salissa Marko Aution säveltämän Logicomix-oopperan. Kun oopperan kuvaus on sarjakuvaooppera ja aihe on loogikko Bertrand Russellin elämä, niin en oikein tiennyt, mitä oopperalta odottaa. Vielä siinä vaiheessa kun luin ohjelmalehteä, niin olin epäilevällä mielellä, sillä juoni kuulosti todella sekavalta. Mutta jälleen kerran näyttämötoteutus oli paljon selkeämpi kuin ohjelmalehti. Ooppera koostui sarjakuvamaisen lyhyehköistä pätkistä Russellin elämää. Tarina alkoi vuodesta 1939 ja palasi kertomaan Russelin elämäntarinan alkaen lapsuudesta isovanhempien luona ja rakastumisesta matematiikkaan.

Oopperan musiikki ei ollut hassumpaa, erityisesti pidin lyömäsoittimien isosta roolista. Nuoren Russelin roolin laulanut Akseli Vanamo teki hyvää työtä pääroolissa, mutta muuten esiintyjien taso vaihteli kyllä varsin paljon. Lauseen tai pari laulaneissa rooleissa oli laulajia, joilla on vielä pitkä matka ammattilaulajiksi, mutta jostakinhan sitä aina aloitettava. Oopperassa oli mukana myös räppiosuuksia, jotka aluksi hämmästyttivät, mutta sitten niitä alkoi melkein jo odottaa. Säveltäjä/kapellimestari Marko Autio osoittautui myös oikein hyväksi räppäriksi!

Oopperan puvustus ja lavastus olivat ihan ok. Vähän sielua riipoi kirjojen kohtelu, mutta kai se kuului oleellisena osana juoneen. Todella hyvä idea oli se, että näyttämön taustalle heijastettiin kivoja sarjakuvapiirroksia ja myös selvennyksiä (vuosilukuja) oopperan tapahtumista. Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että kyseessä oli ihan katsomisen arvoinen ooppera ja nuorille tekijöille on annettava kehuja kunnianhimoiseen projektiin ryhtymisestä.

Esiintyjät

Sigyn-sali

Käsiohjelma

Logicomix at Sigyn Hall in Turku, the 18th of March, 2017

LOGICOMIX

 

Turku conservatory performed in Sigyn Hall an opera called Logicomix that was composed by Marko Autio. When the opera is called a comics opera and the theme is the life of logic Bertrand Russel, it is a bit hard to know what to expect. Even when I was reading the programme leaflet before the start of the opera, I was suspicious, since the story line sounded really messed up. But once again the actual opera turned out to be clearer than the written story line. The opera consisted of cartoon like short fragments of Russell’s life. The story started in 1939 and went back to the childhood of Russell at this grandparent’s house and told the story of how he fell in love with mathematics.

The music was not bad at all; I especially liked the big role of the percussion instruments. Akseli Vanamo, who sang the role of young Russell, did well in the leading role, but otherwise the level of the performers varied a lot. Some singers that sang only a line or two, obviously still have a long way to go to become professional singers, but you do have to start somewhere. The opera also had rap parts, which first surprised me, but then I almost started to wait for them. The composer/conductor Marko Autio turned out to be quite a rapper, too!

Costumes and setting were quite ok. I was a bit saddened by the fate of the books, but I suppose it was part of the story. It was a great idea to show expressive comics on the background together with clarifications (dates) of the story. All in all, I must say that it was an opera worth watching and the young group definitely earned credit for an ambitious project.

The performers

Sigyn Hall

The programme

 

 

7! Aleksanterin teatterissa, 11.3.2017

7!

 

Showkuoro Aventur esiintyy jälleen tänä keväänä Aleksanterin teatterissa. Edellisen kerran kävin katsomassa heidän Kohu! –esitystään pari vuotta sitten ja nyt oli vuorossa 7! Aventurin show on hyvä muistutus siitä, että ihmisääni on maailman kaunein instrumentti ja orkesteria ei tarvita hienon äänimaailman luomiseksi. 

Pidin ohjelmiston rakenteesta, jossa oli selkeästi pyritty tasapainoon balladien, huumoripläjäysten ja tykityksen välillä. Pääroolissa kun kuitenkin koko ajan säilyi laulu. Sovitukset olivat pääosin erittäin onnistuneita (leijonanosan sovituksista oli tehnyt kuoron taiteellinen johtaja Miika Granholm), jotkut suorastaan huikeita. 7!:ssä olin erityisen tyytyväinen siihen, että esityksessä on monta kappaletta, jossa melodiaa laulavat altot; useimmitenhan kuoroteoksissa melodiaa laulavat sopraanot. Vaikka olen itse sopraano ja usein siksi vähän puolueellinen, niin nyt on pakko sanoa, että alttojen merkittävä rooli antoi ihan uutta syvyyttä ja tasapainoa illan esitykseen. Varsinkin kun altot suoriutuivat tehtävästään todella upeasti!

Myös kuoron miesjäsenet pääsivät muutaman kerran päärooliin. Rammsteinin fanina odotin itse ohjelman luettuani innokkaasti toisen osan aloittanutta Du hast –kappaletta. Harmi vaan, että tällä kertaa ilmeisesti tekniikka petti, koska osan aikaa mukana oli joku ylimääräinen ujellus, joka häiritsi kappaleesta nauttimista, mutta se ei ollut tietenkään esiintyjien vika. Du hastin siis vähän vesityttyä, henkilökohtaiseksi suosikikseni lauluista nousi loppupuolen Circle of Life –esitys. Sen aikana sai nauttia sekä hienosta laulusta että kivoista valoefekteistä.

Kuoro oli mielestäni vielä parantanut otteitaan parin vuoden takaisesta Kohusta. Koreografiatkin olivat sujuvampia tällä kertaa, joten en voi muuta kuin suositella esitystä kaikille, jotka nauttivat kauniista laulusta, viihteestä ja näyttävästä show’sta. Näytöksiä on jäljellä vielä useita Aleksanterin teatterissa ja yksi myös (17.3.) Tampereen Pakkahuoneella. Lippuja Helsingin näytöksiin saa Ticketmasterista ja Tampereelle Tiketistä tai Lippu.fi:stä.

7! at Alexander Theatre, the 11th of March, 2017

7!

Show choir Aventur is performing again this spring at Alexander Theatre. I also saw their previous show Kohu! a couple of years ago and now they are performing 7! The show is a good reminder that human voice is the most beautiful instrument in the world and no orchestra is needed to create a fabulous world of sounds.

I liked the construction of the programme; there was a clear aim to have a balance between beautiful ballads, humorous pieces and sheer voice racketing. However, the main role was always played by singing. Arrangements were mainly really good (major part of them made by the artistic director of the choir Miika Granholm), some even fantastic. I was especially happy that there were several songs where altos sung the melody. In most choir pieces the melody is sung by sopranos and even though I am a soprano myself and thus slightly biased, I have to say, that this time the important role the altos had, gave the performance new depth and balance. Especially since they did a great job!

Also the male members of the choir took the main role a few times. As a fan of Rammstein after reading the programme I was really looking forward to the first song of the second part of the evening “Du hast”. Unfortunately there seemed to be some technical problems and there was some extra buzzing heard for a while in the sound system which disturbed my enjoyment a bit. So, since “Du hast” could not be enjoyed fully, my favourite song became “Circle of Life”. That was a great combination of skillful singing and lovely light show!

I think the choir has become better since their previous show Kohu! The choreography was also smoother, so that I can only recommend the performance for everybody, who enjoys beautiful singing, entertainment and a good show. There are still several performances left in Alexander Theatre and also one (17^th of March) in Pakkahuone in Tampere. Tickets to Helsinki performances are available at Ticketmaster and to Tampere performance at Tiketti or Lippu.fi.

Die Kalewainen in Pochjola Turun Logomossa, 4.3.2017

DIE KALEWAINEN IN POCHJOLA

 

Kun Kal Müller-Berghaus sävelsi oopperansa Die Kalewainen in Pochjola vuonna1890, niin tuskinpa hän arvasi, että teos esitettäisiin ensimmäistä kertaa kokonaisena vasta vuonna 2017. Mutta tällä kertaa voi sanoa, että hyvää kannattaa odottaa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään kaikeksi onneksi historian hämäriin kadonnut oopperantekele, vaan värikylläinen ja voimakas teos, jota toivottavasti esitetään muulloinkin kuin näin Suomen juhlavuonna. Tiina Puumalaisen ohjaus teki ehdottomasti kunniaa teokselle.

Die Kalewainen in Pochjola on täynnä draamaa. Wagnerin vaikutus on kuultavissa musiikissa (ja varmaan teemassakin), mutta ei kyseessä kuitenkaan mikään Ring-kopio ole. Teos sisältää hienoja duettoja ja ensembleja. Solistit ovat oivasti valittuja. Johanna Ruusanen-Kartano oli oikea draamakuningatar Louhena; hän todella eli mukana vallasnaisen roolissaan. Elektronisesti vahvistettu laulu tosin aiheutti muutaman kerran vähän ikäviä jälkikaikuja, mutta komeastihan laulu kajahti vahvistettuna. Ahdin roolin laulanut Christian Juslin olisi ehkä toivonut vähän vähemmän vahvistusta, sillä nyt äänen pettämisen parissa kohdassa kuuli turhankin selvästi. Muilla solisteilla ei onneksi vastaavia ongelmia ollut.

Teoksen puvustus ja lavastus olivat nerokkaita. Muutamalla liukuvalla elementillä saatiin luotua Pohjan valtakunta, sepän paja ja kaikki muukin tarvittava. Pirjo Liiri-Majavan puvut olivat tarkkaan harkittuja; ne eivät olleet vanhaan kansallisromantiikkaan jämähtäneitä muinaisjäänteitä, vaan historiaa kunnioittavia taideteoksia. Lopuksi on vielä pakko kehua oopperan valaistusta. Se korosti teoksen tarinan kohokohtia ja itse ihailin erityisesti sitä, miten valaistus (Teemu Nurmelin) teki myös Logomon seinille jännittäviä heijastuksia.  

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis mahtava ooppera, jota voin ehdottomasti suositella. Teoksen pitäisi löytyä myös Ylen Areenasta, jos jollakulla ei ole mahdollisuutta matkustaa Turkuun sitä katsomaan.

Näyttämö

Esiintyjät

Die Kalewainen in Pochjola in Logomo (Turku), the 4th of March, 2017

DIE KALEWAINEN IN POCHJOLA

 

When Karl Müller-Berghaus composed his opera Die Kalewainen in Pochjola in 1890, I doubt he guessed that it would be performed for the first time in 2017. But this time it is correct to say that some things are worth waiting for. Fortunately we are not talking here about some halfhearted opera that really should have been lost amongst historical curiosities, but a colourful, strong work that hopefully will be performed in other occasions, too, and not just as part of Finland’s centennial. Director Tiina Puumalainen has made a great job with this opera!

De Kalewainen in Pochjola is full of drama. Wagner’s influence can be heard in the music (and perhaps seen in the theme, too), but we are definitely not talking about a Ring copy. The opera has several fine duets and ensembles and the soloists are well chosen. Johanna Rusanen-Kartano is a real drama queen in her role of Louchi, the powerful high-born woman. Electronically enforced singing did unfortunately cause some echo effects a few times, but of course it also helped the singing to sound powerful. Perhaps Christian Juslin in the role of Achti would have hoped for a little bit less power, since now the problems he had with his voice in a few places were far too clear. Fortunately the other singers did not have such problems.

The costumes and set of the opera were inspired. With only a few gliding elements the realm of Pohja, smithy and some other places were created. Pirjo Liiri-Majava’s costumes were well considered; they were not mothball filled, idealized national costumes, but works of art with hints to history.  Last, but not least, I would like to praise the lights by Teemu Nurmelin. They emphasized the highlights of the story and I especially admired how the lights created exciting shadows on the walls of Logomo.

All in all it was a magnificent opera that I can absolutely recommend. For those who live in Finland but still cannot visit Turku, the opera should be visible also in Yle Areena

 

The stage

The performers