Bánk bán Erkel-teatterissa (Unkarin Kansallisooppera), 9.9.2017

Sfinksi-terassilla olisi vielä ollut tarjolla yksi miniooppera, mutta koska olin ostanut lipun illan varsinaiseen pääesitykseen Erkel-teatteriin (Kansallisoopperan remontin aikainen väistötila), niin jätin sen väliin, varsinkin kun kyseinen ooppera oli minulle vanha tuttu.

Virallisesti Unkarin valtionoopperan kauden avasi siis Ferenc Erkelin ooppera Bánk bán (bán on vanha unkarilainen arvonimi, jota käytettiin ylhäisaatelistossa – varakuningas/herttua). Näin ensi-illassa talo on täynnä ja joukossa oli huhujen mukaan muutama ministerikin. Bánk bánia kutsutaan joskus myös Unkarin kansallisoopperaksi, joten ilta alkoikin Unkarin kansallislaululla, jota yleisö nousi laulamaan.

Juoneltaan teos on tosiaankin hyvin kansallismielinen ja kertoo 1200-luvulla eläneestä Bánk bánista, jonka sotiessa ulkomailla hänen vaimonsa Melinda kutsutaan hoviin. Hovissa kuningatar ja hänen veljensä juonittelevat Melindan pettämään miestään huumaavan juoman avulla. Nainen tulee hulluksi petoksensa vuoksi, Bánk bán tappaa kuningattaren, kuningas vannoo kostoa, Melinda surmaa itsensä ja lapsensa ja Bánk bán kuolee suruun.


Alkuperäisessä oopperassa päähenkilö on tenori, mutta tässä versiossa hän oli baritoni, mikä aikalaistietojen mukaan oli myös säveltäjän lopullinen tarkoitus.

Unkarilaisista oopperoista ulkomailla kuulee yleensä lähinnä Béla Bartókin Ritari Siniparran linnaa, mikä tämän ooppera jälkeen tuntuu kyllä vähän sääliltä. Vaikka oopperan juoni on siis ylen dramaattinen, niin musiikki on todella upeaa. Kolme tuntia suorastaan vilahti ohi, vaikka istumapaikkani oli perin ahdas ja siis varsin epämukava. Toki oopperassa oli jopa yltiönationalistia hetkiä (tai sellaisiksi muuttuvia). Kun Bánk bán lauloi Unkaria ylistävän aarian, niin yleisön aplodeista ei meinannut millään tulla loppua, ne olivat suorastaan kiusallisen pitkät keskellä oopperaa. Mutta varsinkin toisen näytöksen musiikki oli uskomattoman upeaa: Melindan aaria oli järkyttävän kaunista kuultavaa ja kun sitä seurasi vielä Melinda ja Bánk bánin hieno duetto, siinä tuli vartin sisään makeaa mahan täydeltä. 
 

Bánk bánin roolin laulanut Levente Molnár oli aivan hervottoman upea laulaja. Hänen ääneensä oli syvä ja kantava ja sopi tällaiseen dramaattiseen rooliin kuin nenän päähän. En ole kuullut oopperan tenoriversiota, mutta jotenkin tämä baritoniversio kuulosti minusta vakuuttavalta; mahtava sotilas ja syvä ääni sopivat yhteen.

Melindan roolissa laulanut Zita Szemere vaikutti vielä ensimmäisessä näytöksessä hieman vaisulta, mutta toisessa näytöksessä hän puhkesi kukkaan ja Melindan aaria, jossa hän rukoilee Bánkia tappamaan hänet oli värisyttävää kuultavaa. Todella upea ooppera!