Höstsonaten - Syyssonaatti Kansallisoopperassa, 19.9.2017

Tämän uuden kotimaisen oopperan esitystä odotin todella innolla, sillä minulla oli muutama viikko sitten mahdollisuus osallistua teoksen valmistavaan pääharjoitukseen ja sen perusteella teos vaikutti tosi lupaavalta, vaikka säestys oli silloin vielä pelkkä piano (upea Hans-Otto Ehrstöm kosketinten ääressä!) ja osa laulajista säästeli vielä ääntään.

Oopperan tarina on tuttu niille, jotka ovat katsoneet Ingmar Bergmanin elokuvan (on muuten tällä hetkellä nähtävissä Yle Areenassa), johon teos pohjautuu. Se kertoo konserttipianistiäidistä ja hänen kahdesta tyttärestään. Äiti on keskittynyt pitkälti uraansa ja se on luonut ristiriitoja äidin ja tytärten välisiin suhteisiin, joita esityksessä käydään läpi.

Sebastian Fagerlundin musiikki olikin orkestroituna aivan eri kuuloista kuin pianosäestys, mikä ei tietenkään ole mikään yllätys. Todella voimakasta musiikkia ja kuvasti hyvin roolihenkilöiden tunnemyrskyjä. Ja värikkäiden/vahvojen jaksojen vastapainoina hiljaisia, vain muutaman instrumentin esittämiä pätkiä, jolloin laulajille annettiin tilaa. Vastakohdat musiikin kulussa olivat minusta kiehtovia ja olisi mukava kuulla ooppera uudelleenkin, sillä nyt varmasti kaikkia asioita ei edes ennättänyt tajuamaan.

Oopperan solistikunta on aivan loistavasti valittu. Äitinä oli mahtava Anne Sofie von Otter. Hän sekä lauloi hyvin että loi erittäin uskottavan taiteeseen keskittyneen äidin kuvan. Vammautuneena Helena-tyttärenä esiintyi Helena Juntunen. Vaikka hän oli suurimman osan aikaa vaiti ja paikallaan, niin Juntunen kykeni silti olemaan vahvasti läsnä. Yksi oopperan hienoimmista hetkistä oli, kun Evan puolisoa Viktoria esittänyt Tommi Hakala suri heidän poikansa kuolemaa. Todella koskettava hetki, jossa Hakalan laulu ja esiintyminen meni täysin nappiin. Mutta loistavista solisteista henkilökohtainen suosikkini oli kuitenkin Evan roolissa laulanut Erika Sunnegårdh. Ehkä se osittain johtuu siitä, että harjoituksissa hän vielä säästeli ääntään ja esiintymistään ja siksi jätti vielä varsin hailean kuvan itsestään. Mutta itse esityksessä hän oli äänellisesti huikea (eikä rooli ollut mikään helppo laulettava) ja Sunnegårdh osasi kaikin tavoin ilmaista traumatisoituneen tyttären tuskaa, vihaa ja surua. Sellaisen roolisuorituksen edessä jää lähes sanattomaksi.

Mikäli ette ole hankkineet lippua johonkin jäljellä olevista esityksistä (muutamia lippuja on vielä myynnissä), niin Ooppera esitetään myös Yle Areenassa suoratoistona lauantaina 23.9. Kannattaa katsoa!