Jetlagista
huolimatta olin päättänyt mennä kuuntelemaan Helsingin tuomiokirkkoon Cantores
Minoreksen esittämän Johann Sebastian Bachin H-mollimessun. Tämä messu ei ole
ihan joka vuosi Helsingissä esityslistalla, joten halusin ehdottomasti kuulla
sen. Väsymys saattoi taittaa hieman terää kokemukselta, mutta musiikki oli sen
verran hienoa, että hyvin jaksoin pysyä hereillä – varsinkin kun teos ennalta
ilmoitetun kahden ja puolen tunnin sijasta kestikin vain kaksi tuntia ja
kymmenen minuuttia.
Cantores Minores
johtajanaan Hannu Norjanen teki varmaa työtä teoksen kanssa. Bachin musiikki
kaikui kaikessa komeudessaan ja orkesterina toiminut Suomalainen
barokkiorkesteri säesti hienosti. Teoksessa on useita kohtia – lähinnä
aarioita, joissa koko orkesterin sijasta säestyksenä toimii vain muutama
instrumentti ja ne toivat ihanaa keveyttä ja intiimiyttä esitykseen. Kyllä
kuoro silti pääsi ajoittain kunnolla revittelemäänkin.
H-mollimessuhan
koostuu pääosin muista teoksista noukituista osista ja vain muutama osuus on
sävelletty nimenomaan tätä teosta varten. Siitä huolimatta kokonaisuus on
ihmeen ehjä ja todella monipuolinen. Suosikkini kaikista osista oli Symbolum
Nicenum (Credo) eli Nikealainen uskontunnustus. Sen eri palaset olivat todella
kauniita ja vaihtelevia.
Solisteista
ehdottomasti upein oli Monica Groop. Osittain se ehkä johtuu siitä, että
alttoaariat ovat teoksen helmiä, mutta kyllä myös Groopin ääni suorastaan
hehkui niissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti