Ratsumies Porin Promenadikeskuksessa, 24.11.2017

Porin Ooppera ry esittää Suomen juhlavuoden kunniaksi Aulis Sallisen oopperan Ratsumies ja minä matkustin katsomaan sen ensi-illan. Oopperareissuni osoittautuikin jännittävämmäksi kuin olin odottanut, sillä junani hyytyi jo Helsingin rautatieaseman ja Pasilan välillä ja Pasilassa jouduimme vaihtamaan vararunkoon, jonka kattonopeus oli alempi kuin alkuperäisen junan. Toisin sanoen, kun lähdimme puoli tuntia aikataulusta jäljessä Pasilasta eteenpäin, niin seuraavien pysähdysten välillä juna jäi aina vain enemmän aikataulusta. Kaikeksi onneksi aikataulussa oli pitkä pysähdys Tampereella, jonka ansiosta saavuimme vain 15 minuuttia myöhässä Poriin. Selvisin siis junarikosta pelkällä säikähdyksellä.

Ratsumies kantaesitettiin vuonna 1975 Savonlinnan oopperajuhlilla ja sekin kuuluu suomalaisiin oopperoihin, joita ei ihan joka vuosi esitetä. Libreton kirjoitti Paavo Haavikko ja oopperan juoni kertoo suomalaisesta orjapariskunnasta Antista ja Annasta, jotka surmaavat isäntäparinsa Novgorodissa, joutuvat kiinni Suomessa, pakenevat vankilasta ja Antti kuolee erään kartanon valtaamisyrityksessä. Tämän lyhyt juoniversio antaa kylläkin vain aika kalpean kuvan kaikesta, mitä oopperassa tapahtuu; se on hyvin moninainen kertomus vahvoista tunteista ja ihmisistä, joita onni nyt ei varsinaisesti potki.

Oopperan orkesterina toimi Pori Sinfonietta johtajanaan Jan Söderblom. Sallisen vahva musiikki soikin Porin Promenadikeskuksessa hienosti. Teoksen ohjauksesta vastasi vuorostaan Erik Söderblom ja ohjauskin oli pääosin oikein onnistunut. Hieman ihmettelin videoprojisointeja – en ihan aina ymmärtänyt, miten ne liittyivät tarinaan – ja teoksen aikajana oli aika erikoinen. Toisaalta Novgorodissa oltiin selvästi 1500-luvulla ja sitten kolmannen näytöksen alussa yhtäkkiä otettiinkin selfieitä ja räpellettiin tabletteja. Ehkäpä ohjaukseen yritettiin väkisin sovittaa Suomi 100 –teemaa. Sama skitsofreeninen linja valitsi muuten Taru Liipolan puvustuksessakin: mukana oli epookkia ja vähän sitä sun tätä.

Mutta oopperassahan on aina kuitenkin tärkeintä musiikki ja tämän oopperan miehitys oli todella onnistunut. Laulajat olivat tasaisen hyviä. Eniten innostuin Anna Danikista Naisen roolissa. Todella upea ääni. Mutta myös Aki Alamikkotervo Novgorodilaisena kauppiaana teki poikkeuksellisen onnistuneen roolityön ja Tapani Plathan Anttina oli erittäin hyvä. Ja, kuten sanoin, hyvin pärjäsivät muutkin: Mari Palo Annana, Sari Nordqvist Kauppiaan rouvana, Rolf Broman Tuomarina, Waltteri Torikka Ratsutilallisena ja Hannu Niemelä Matti Puikkasena. Esityksiä on vielä useampia jäljellä, joten jos teillä on mahdollisuus, niin suosittelen käyntiä Porissa.