Sibelius-Akatemian
laulumusiikin kandidaattiopiskelijat esittävät näyttämöllisenä lopputyönään
Casa Naisia nimisen musiikkiesityksen. Tarina kertoo Taka-Töölön
kulttuuriyhdistyksen kesäoopperan Hurjat huvit – valmistuksesta.
Hieman
haasteellisten aikataulujen vuoksi mietin viime tippaan asti, menenkö katsomaan
esitystä, mutta onneksi menin. Nämä nuoret naiset olivat saaneet aikaan hervottoman
hauskan esityksen, jossa naurettiin naisille/miehille/stereotypioille ja ruodittiin
välillä melko terävästikin niitä odotuksia joita ihmisille ja (erityisesti)
naisten ulkonäölle asetetaan.
Esitys oli
maksuton ja kieltämättä ohjelmalehtinen enemmän hämmensi kun selvensi odotuksia
ennen esitystä. Mutta kun lehtisen luki esityksen jälkeen, niin kaikki oli
selvää: kaikilla esiintyjillä (lukuun ottamatta pianistina toiminutta Nina
Rantaa) oli sekä mies- että naisroolihahmo.
Teoksessa
esiintyivät:
Iris Hernandez
Toppari – Joonas/Maria
Sanna Iljin –
Riku/Sofia
Aurora Marthens –
Pertti/Annukka
Niina Ranta –
pianisti Vladislav Seitan
Elisaveta
Rimkevitch – Masa/Katja
Heta
Sammalisto-Muhonen – Lasse/Erja-Riitta
Casa Naisia
sisälsi muutamia todellisia helmiä. Heta Sammalisto-Muhonen on erinomainen
laulaja, mutta sen lisäksi hänen esiintymisensä (varsinkin vaitonaisena
Lassena) oli aivan fantastista. Jos tämä nainen ei lyö itseään läpi, niin
sitten ei kukaan!
Elisaveta
Rimkevitchin Addio, del passato bei sogni ridenti –aaria La Traviatasta oli
aivan huikea. Loppunuotti oli yksi parhaita koskaan kuulemistani.
Myös Sanna Iljin
ja Aurora Marthens esiintyivät edukseen. Marthensia katsoessa tuli väistämättä
mieleen aiemmin keväällä näkemäni Rita, jossa hän teki vähän samantyyppistä
rehevää roolia. Porukan heikoin lenkki
laulullisesti oli mielestäni Iris Hernandez Toppari. Hänen äänensä ei oikein
missään vaiheessa päässyt lentoon samalla tavalla kuin muilla.
Esitys siis oli
ehdottomasti katsomisen arvoinen ja vielä tänään 1.6. sitä esitetään
Musiikkitalon Sonoressa. Kannattaa mennä katsomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti