Säveltäjä Toivo
Kuulan kuolemasta tulee tänä vuonna 100 vuotta ja sen muistoksi Iittalan
musiikkijuhlilla esitettiin Toivo Kuulan elämästä ja kuolemasta kertova ooppera
ensimmäistä kertaa sen historian aikana. Oopperan sävelsi hämeenlinnalainen
säveltäjä Sampsa Ertamo ja libretosta ja ohjauksesta vastasi Arto Myllärinen.
Ihan
ensimmäiseksi on todettava, että oopperan esityspaikka – Iittala-halli – asetti
tietysti omat haasteensa esitykselle. Liikuntahalli harvemmin on paras
mahdollinen paikka esittää oopperaa, mutta rajoitukset huomioiden tekijät
olivat onnistuneet varsin hyvin minimoimaan tilan aiheuttamat hankaluudet.
Erityisen hyvin oli mielestäni onnistunut valotekniikasta vastannut Hannes
Horma. Mielenkiintoisen valaistuksen luomisen mahdollisuudet olivat hallissa
hyvin rajalliset, mutta Horma onnistui vähillä eväillä luomaan värikkään, esityksen
sävyt huomioon ottavan valaistuksen.
Sävellyksenä ooppera ei sinänsä suurta muistijälkeä tehnyt. Esitystä säestänyt Odysseus-kvartetti soitti ihan kiitettävästi ja vappujuhlan musiikki oli suorastaan riehakasta, mutta pääosin säestys jäi sivuosaan. Teoksen libretto oli kohtuullisen tylsä ja vuorosanat välillä todella ennalta-arvattavia. Vaikka ooppera käsitteli sekä Kuulan ensimmäisen avioliiton päättymisen ja uuden suhteen haastavan alun, niin minkäänmoista jännitettä lavalle ei silti onnistuttu luomaan. Ohjaus oli hieman kliseinen, mutta sekin kyllä voi johtua – ainakin osittain – tilan aiheuttamista rajoitteita. Vaikka vaikutelma olikin tylsä, niin oli varmasti oikeasti parasta, että solistit lauloivat koko ajan kohti yleisöä, jotta kuuluvuus oli parempi.
Esiintyjistä pidin eniten Silja Valon roolin laulaneesta Eeva Semerdijevistä. Hän oli minulle uusi tuttavuus ja hänen mezzosopraanossaan oli oikein lupaava sointu. Pääosan laulanut Kalle Virtanen näytti kovasti Toivo Kuulalta, joten siinä mielessä hän lisäsi teoksen historiallisuuden tuntua. Ja vaikka laulaessa artikulaatio ei aina voi (esim. ylä-äänissä) voi olla täydellinen, niin Toivo Kuulan isän ja Sibeluksen roolissa esiintyneen Matti Torhamon kannattaisi kyllä panostaa hieman enemmän artikulaatioon. Konsonantitkin on tarkoitus laulaa.
Mutta jälleen on todettava, että on mukava kuin tällaiset pitkälti harrastelijoiden työpanokseen perustuvat teokset näkevät päivänvalon. Ja kyllähän Toivo Kuulan elämä nyt vähintään yhden oopperan väärtti on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti