Franz Lehárin operetti
Giuditta kantaesitettiin Wienin valtionoopperassa vuoden 1934 tammikuussa ja jo
saman vuoden lokakuussa se sai suomenkielisen kantaesityksensä Helsingissä
Aleksanterin teatterissa, jonne se nyt palaa 85 vuoden tauon jälkeen. Ohjaaja
on – kukapa muu kuin – Ville Saukkonen.
Operetin tarina
kertoo Giudittasta, joka jättää omistushaluisen aviomiehensä ja karkaa Octavion
kanssa Pohjois-Afrikkaan. Octavio on upseeri, joka joutuu myöhemmin lähtemään
joukkojensa mukaan ja jättämään Giudittan, josta tulee yökerholaulaja. Octavio
palaa myöhemmin vain huomatakseen Giudittan löytäneen toisen miehen. Pari tapaa
vielä myöhemminkin, mutta he eivät palaa kuitenkaan yhteen. Sinänsä erikoinen (ei-onnellinen)
loppu operetille.
Giuditta on
ehdottomasti yksi parhaimmista näkemistäni Saukkosen ohjauksista. Kokonaisuus
on näyttävä ja sopivan hauska ja vauhdikas, mutta myös tarvittaessa vaikuttava.
Taina Relanderin puvustusta ja lavastusta voi myös vain kehua. Teokseen oli
selkeästi käytetty enemmän rahaa kuin moniin muihin Saukkosen ohjauksiin ja
tulos oli sen mukainen.
Kuten niin usein
muulloinkin Saukkosen ohjauksissa, tälläkin kertaa mukana oli tanssijoita (Anni
Kaila, Antti Nieminen, Jaakko Nieminen ja Ilona Salonen), joiden tanssit
sopivatkin harvinaisen hyvin tähän vauhdikkaaseen operettiin.
Octavion roolin
laulanut Markus Nykänen oli hyvässä vireessä ja varsinkin hänen ensimmäinen
aariansa teki välittömän vaikutuksen. Valitettavasti ensi-illan Giuditta,
Riikka Hakola ei kuulu suosikkeihini, joten en päässyt täysin sydämin
nauttimaan operetin kuuluisimmasta laulusta Illan kuumimmat suudelmat jaan
(Meine Lippen, sie küssen so heiss). Mutta onneksi esityksessä oli paljon muita
mukavia numeroita, joten voin ehdottomasti suositella teosta kaikille operetin
ystäville. Esityksiä on vielä useita jäljellä ja lippuja saa www.ticketmaster.fi kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti