Kansallisoopperassa on
tälläkin kaudella esitetty muutama erillinen konserttiesitys. Syksyllä
laulamassa kävi Camilla Nylund ja nyt tammikuussa oli konertti, jonka teemana
oli ranskalainen musiikki. Vierailevana kapellimestarina oli Patrick Fournillier,
jonka mukaan konsertti oli myös saanut nimensä (Avec Patrick).
Ensimmäisenä
kansallisoopperan orkesteri soitti Gabriel Faurén Pelléas ja Mélissanden. Tämän
esityksen aikana vielä ihmettelin mielessäni, kuinka teoksen oli tarkoitus osua
ohjelmalehtisen kuvaukseen poikkeavasta ranskalaisesta ohjelmistosta, joka ei
olisi kevyttä ja kuulasta. Musiikki oli toki ihan kaunista, mutta ainakin minun
mielestäni vielä kovasti tyypillisen ranskalaista.
Mutta illan toinen teos
Albert Roussellin kolmas sinfonia oli tyyliltään selkeästi erilainen. Siinä oli
enemmän töminää ja turinaa. Jopa minä, joka en kuitenkaan ole mikään intohimoinen
baletin ystävä, huomasin useammassakin kohdassa ajattelevani, että tästä saisi
oivaa musiikkia balettiin.
Se konsertin osuus, jota etukäteen
eniten odotin, koitti väliajan jälkeen, jolloin oli vuorossa Francis Poulencin
Gloria. Nyt mukaan liittyi myös Kansallisoopperan kuoro ja solisti Anu Komsi. Jos
Glorian kuvittelee olevan Bach-tyyppinen uskonnollinen teoksen, niin metsään menee.
Oikeastaan esitystä kuunnellessä tulee mieleen, että Poulenc on saanut
survottua teokseen aivan kaikkea mahdollista. En ehkä kutsuisi teosta
loistokkaaksi, mutta kyllä siinä kiinnostavuutta on. Ja tietenkin kuoro ja
illan solisti tekivät siitä hienon elämyksen. Anu Komsin äänessä oli upeaa
volyymia ja väriä, joka kantoi jopa orkesterin takaa yleisöön. Ihan mukava konsertti-ilta
siis kokonaisuutena. Yleisö tuntui pitävän esityksestä ja Fournillier palkitsi
runsaat aplodit yhdellä ylimääräisellä eli Farandolella Georges Bizet´n L’Arlésiennesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti