Turun oopperataide ry:n esittää
tänä vuonna Atso Almilan säveltämää Viemäreitä ja toimareita -oopperaa useamman
kutakuinkin loppuunmyydyn näytännön verran Turun Musiikkiopiston tiloissa.
Ooppera kertoo kaupungin
viemäritoimen johtajasta Tapio Granlundista, joka joutuu tukalaan tilanteeseen,
kun jätevesiputkiston vuoto pitäisi paikallistaa. Uusi toimitusjohtaja Kiira
Pimiä vaikuttaa teflonpintaiselta ja insinööri Janette Saikku, jonka
erikoisalana vuotojen etsintä on, osoittauutukin huijanneen
tutkintotodistuksensa. Lopussa vuoto löytyy, toimitusjohtaja paljastuu
paholaiseksi ja arkkipiispa Anne Helminen karkottaa hänet eli kaikki päättyy
hyvin.
Jos aloitetaan
positiivisista asioista, niin on erinomaista, että paikalliset oopperayhdistykset
innostuvat oopperoiden esittämisen kaltaisista rankoista projekteista.
Esityksestä aisti esiintyjien innon (no, ehkä varsin flegmaattista nuorten
kuoroa lukuunottamatta) ja suuri osa katsojistakin eläytyi esitykseen
aktiivisesti. Muutamat legopalikoilla toteutetut ja valkokankaalle heijastetut
kohtaukset olivat oikein mukavia ja jopa hauskoja. Muistettava on myös, että
paikallisten oopperayhdistysten kautta saadaan myös monesti lavalle uusiakin
oopperoita, kuten tämäkin ooppera. Siinäpä ne hyvät puolet sitten olivatkin.
Musiikillisesti teos ei
ollut mikään mestariteos vaan varsin helpostilaulettavaa kertakäyttömusiikkia. Neljän
hengen orkesteri soitti aivan salin sivussa ja sen verran hentoisesti, että
suurimman osan aikaa en edes juuri noteerannut säestystä. Ja kun vielä libreton
(Tapani Tolonen) riimittelykin oli tehty mentaliteetilla ”siitä mistä aita on
matalin”, niin kokonaisuus ei nyt varsinaisesti häikäissyt. Valitettavasti muutenkin
oopperaa katsoessani mieleeni tuli lähinnä suomalaisen pikkupaikkakunnan
harrastelijakesäteatteri, jossa näytelmä laulettiin. Teos tulvi nälväisyjä
naapuripaikkakuntia kohtaan, viemärihuumoria ja epämääräistä kohellusta, jolla
ei ollut mitään tekemistä juonen kanssa.
Suurimmalla osalla
esiintyjistä ääni ei valitettavasti alkuunkaan riittänyt edes tämäntyyppisen kevyen
oopperan esittämiseen. Pääosan esittäjä (Teemu Mustonen) oli sentään
kohtuullisen hyvä laulaja (ainakin muihin verrattuna), joten siitä kiitos.
Samoin arkkipiispa Anne Helmisen esittäjä (Kirsti Tuominen) teki ihan hienon
pienen roolin.
En ole varma, oliko
oopperaseurue päätynyt esityssaliin taloudellisista syistä, mutta kovin
katsojaystävällinen paikka ei ollut. Kun sekä kaikki istuimet että esiintyjät
ovat samalla tasolla, niin sääliksi kävi takarivin katsojia; mahtoivatkohan he
nähdä esityksestä yhtään mitään. Ehkä osittain tämän vuoksi, kuvaaja (Andy
Pilke) heijasti välillä pätkiä esityksestä valkokankaalle, mutta kuva oli kyllä
joko oudosta kulmasta tai tärisevä tai väärin valaistu, joten ihan hirveästi
siitä ei aina iloa ollut.
Oopperaa esitetään vielä
pari kertaa ensi viikonloppuna, joten ihan kannatuksen vuoksi se kannattaa
käydä katsomassa. Lippuja
saa osoitteesta www.lippu.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti