Vaikka en nyt ihan maailman suurin operettien ystävä olekaan, niin päätin kuitenkin vähän kuin kannatuksen vuoksi käydä katsomassa Helsingin Konservatorion esityksen Franz Leharin operetista Iloinen leski. Kyseessä on varmaan yksi maailman tunnetuimmista opereteista, jonka sävelet ovat monille tuttuja – silloinkin, kun he eivät tiedä, mistä laulut ovat alun perin lähtöisin.
Iloinen leski kertoo
nuoresta ja rikkaasta leskestä Hanna Glawarista, jota useampikin mies yrittää
hurmata takaisin avioliiton satamaan. Monilla on tosin motiivina pikemminkin
raha kuin rakkaus. Kaikenlaisten ihmissuhdekiemuroiden jälkeen oikea rakkaus
löytyykin kreivi Danilo Danilowitschistä.
Lauantai-iltapäivä sujui
ihan mukavasti Leharin musiikin parissa, vaikka itse esitys nyt ei ihan
muotovalio ollutkaan. Markku Nenosen ohjaus oli varsin tylsä ja jostain syystä
akustiikka ei salissa toiminut kunnolla ja äänet ikään kuin hukkuivat matkalla.
Yleensä Helsingin Konservatorion konserttisalin akustiikka on ihan hyvä, joten
en oikein ymmärtänyt, mihin äänet katosivat.
Ehkä osittain huonosta
akustiikasta johtuen en siis juuri vakuuttunut solisteista. Suosikikseni tällä
kertaa muodostui kreivi Daniloa esittänyt Jere Hölttä. Hänkin toki puski
ylä-ääniään, mutta ainakin hänen näyttelemisensä sopi kevyeen operettiin
erinomaisesti.
Helsinki Concordia
-orkesteri suoriutui soitostaan oikein hyvin, joskin heidänkin soittonsa kärsi
samoista akustiikkaongelmista kuin koko esitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti