Mustan veden yli Siuntion Borgvikissä, 16.11.2018

Valo. Se oli osuvasti ensimmäinen ajatukseksi saapuessani Siuntion Lux Musicae –musiikkijuhlien  suomalaisen kamarioopperan ensi-iltaan Borgvikiin, sillä sekä sinne johtavan tien risteykset että itse piha oli koristeltu elävin tulin. Pimeässä marraskuun illassa näky oli kaunis ja viritti mukavasti tulevaan oopperaan.

Tänä vuonna musiikkijuhlien teemana oli Runoilijaelämää ja kun oopperan alaotsikko oli Aleksis Kivi –ooppera, niin suurin osa oopperaihmisistä varmasti alun perin odotti sen käsittelevän nimenomaan Aleksis Kiven elämää. Mutta libretisti Johanna Venho olikin tehnyt erilaisen ratkaisun: oopperan taustalla oli Kiven runo Lintukoto ja teemana pakolaisuus. Mustan veden yli kertoo miehestä ja naisesta, jotka jättävät kotinsa, heittävät kirjaimellisesti kotinsa avaimen mereen ja suuntaavat meren yli kohti unelmoitua parempaa elämää. Ooppera koostui neljästä osasta: Pilvilaiva, Unelma, Myrsky ja Lintukoto, joiden aikana käydään läpi tuska kodin jättämisestä, unelmat ja pelot. Loppu jättää auki sen, pääsevätkö he koskaan perille vai tuhoutuvatko he matkalla.

Kamarioopperan oli säveltänyt Lauri Kilpiö. Odotin kiinnostuneena oopperan musiikkia, sillä Kilpiö ei ollut minulle entuudestaan tuttu säveltäjä. Minusta ei ihan hänen suurinta faniaan illan aikana tullut, mutta kyllä teoksessa oli näin maallikollekin kiinnostavia kohtia.

Naisen roolin lauloi Tuuli Lindeberg ja miehen Jussi Lehtipuu. Tuuli Lindeberg on yksi suosikkilaulajistani ja Kilpiö oli säveltänyt hänelle todella vaikeaa laulettavaa. Jotkut sävelkulut olivat sen verran poikkeuksellisia, että suorastaan ihmettelin, miten ne oli mahdollista laittaa sävelmuistiin.

Tällä kertaa kuitenkin suurimmaksi suosikikseni esiintyjistä nousi illan sellisti Markus Hohti. Istumapaikkani mahdollisti hänen soittonsa seuraamisen läheltä ja välillä huomasin seuraavani selloa enemmän kuin laulajia. Sello on uskomattoman monipuolinen soitin ja Hohtin taiturillista soittimen käsittelyä oli ilo seurata.

Teoksen visualisoinnista vastasi Raija Malko, jota oli työssään innoittanut sveitsiläisen taidemaalarin Arnold Böcklinin teos Kuolleiden saari. Itse lavastus oli Borgvikin pienen lavan rajoissa onnistunut: yksinkertainen, mutta toimiva. Neonpinkki rakennelma tosin oli aika erikoinen värivalinta. Pidin myös videoprojisoinneista, varsinkin silloin kuin ne liikkuivat. Jarkko Forsmanin kekseliäs valaistus täydensi hyvin kokonaisuutta.  

Ooppera oli siis ehdottomasti Siuntion käynnin arvoinen ja illan kruunasi ensi-iltayleisölle esityksen jälkeen tarjottu kevyt salaatti-iltapala. 

Jussi Lehtipuu ja Tuuli Lindeberg

Emil Holmström, Markus Hohti, Antti Ohenoja ja Mikko Raasakka