ARIADNE AUF NAXOS
27.8.2016
Kävin katsomassa
Richard Straussin Ariadne auf Naxoksen Aleksanterinteatterissa viime lauantaina
(ensi-ilta). Odotin esitystä innolla, sillä kyseessä on vähän tavallisesta
poikkeava ooppera, joka koostuu kahdesta osasta: prologista ja oopperasta. Osat
ovat erilaisia, mutta toisiinsa nivoutuneita. Vähän yksinkertaistettuna voisi
sanoa, että prologissa sähelletään ja oopperassa ollaan niin traagisia, niin
traagisia.
Teoksen
tapahtuminen siirto Wienistä Venäjälle vaikutti vähän päälleliimatulta, mutta
onneksi se ei itse oopperassa juuri häirinnyt. Olen nähnyt paljon kauheampiakin
”nykyaikaistamisia” eri oopperoissa. Kokonaisuutena teos oli oikein onnistunut.
Lavastus ja puvustus toimivat hyvin (Zerbinettan peruukit oli kyllä kauheita,
mutta kai niilläkin jokin viesti oli) Aleksanterinteatterin näyttämön pienuuden
aiheuttamista haasteista huolimatta. Fiksua kyllä myös näyttämön viereisiä
aitioita käytettiin hyväksi; ne antoivat ihan mukavaa lisäpotkua esitykseen.
Harmi, että
primadonna eli Emriikka Salonen oli flunssassa ja hänen laulunsa supistui
muutamaan nuottiin prologissa, mutta kaikeksi onneksi hänen roolinsa sivusta
laulaneet Hedvig Paulig ja Miina-Liisa Värelä tekivät hyvää työtä. Itse pidin
erityisesti Värelän suorituksesta: kaunista, kaunista! Ja laulamattakin Salonen
sopi ulkonäöllisesti tosi hyvin murheen alhossa räytyvän Ariadnen rooliin. Toinen
korviani hyväillyt ääni oli Bacchuksen esittäjällä Mika Nisulalla. Ihanan
lämmin tenoriääni. Ja pidin myös Ann-Marie Heinon debytoivasta säveltäjästä. En
ole ihan varma, miten uskottavaa hänen ihastumisensa höpsöön Zerbinettaan
oikein oli, mutta kerrankos oopperoiden juonet nyt ovat kaikkea muuta kuin
uskottavia. Tuskin kukaan oopperoita nyt realististen juonien vuoksi käy
katsomassa.
Pakko on vielä
mainita silmiähivelevän kaunis tanssija, Oskari Nyyssölä. En tiedä, mitä
kultamaalia hänen päälleen oli levitetty, mutta toimi!
Voin siis
lämpimästi suositella tätä oopperaa muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti