Mikä ihana
oopperaesitys! Vaikka tämä Claudio Monteverdin ooppera on vuodelta 1640 ja juoni on kreikkalaisista
taruista, niin esitys on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Barokkioopperaa ei
Suomessa liikaa esitetä, joten on aivan upeaa, että Metropolian
konserttisalissa pääsi siitä nauttimaan. Konservatorion konserttisali kun on
vielä erinomaisten julkisten liikenneyhteyksien ääressä, kirjaimellisesti
kivenheiton päässä Ruoholahden metroasemasta.
Varsin
tyypillisesti barokkioopperalle, juonta käsiohjelmasta lukiessa oli vähän vaikea
pysyä kärryillä kuka on kuka, mutta kun tarinan näkee näyttämöllä, henkilöt
käyvät hyvin selviksi.
Metropoliaan oli
luotu todella minimalistinen lavastus eli taustalle heijastettiin kuvia ja muutamassa
kohtauksessa esiintyi yksi tuoli, mutta lisää en itse asiassa koko oopperan aikana
kaivannutkaan. Puvustus oli myös hieno
Penelopen kreikkalaistyylisesta lesken asusta useiden muiden henkilöiden
absurdiin lomamuotiin.
Hienointa oli
tietysti musiikki. Ooppera suorastaan tulvi todella hyviä laulajia. Minun oli
heidän joukostaan suorastaan vaikea valita suosikkejani, mutta ehkä juuri ja
juuri voisin sanoa, että Katariina Heikkilän Penelope ja Jarno Lehtolan
Telemakhos olivat suurimmat suosikkini. Heikkilän ääni soi todella kauniisti ja
oli ihanan täyteläinen. Lehtolan tenori taas oli kuin luotu rooliin, toivoin
vain, että hänellä olisi ollut enemmänkin laulettavaa!
Pidin myös
taustalla tanssivasta tanssi- ja liikekuoro Physical Operasta. He itse asiassa
toimivat välillä lavasteina mm. esittäessään meren aaltoja. Ja Helsingin
Monteverdi-orkesteri kuulosti myös korviini oikein hyvältä, vaikka en mikään
barokkimusiikin asiantuntija olekaan.
 |
| Juliste: Jenni Väre |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti