Kansallisooppera
esittää poikkitaiteellista oopperaa, sirkusta ja balettia yhdistävää Circoperaa
muutaman kerran tänä syksynä täysille saleille. Jos haluat nähdä nimenomaa oopperaa,
niin tämä ei ehkä ole paras tapa nähdä sitä. Kyseessä on pikemminkin
viihdeshow, jossa oopperalla on sivurooli.
Toki oli ihan
mielenkiintoista nähdä Ville Rusasen kävelevän seinää alas laulaen samalla Largo
al factorumia Sevillan parturista tai Hanna Rantalan laulavan keinussa katsomon
yläpuolella. Puhumattakaan nyt siitä, että Mika Pohjonen lauloi välillä
käsillään seisoen; se oli todellinen yllätys! Mutta eiköhän lähes jokainen yleisöstä
katsellut enemmän sirkusesityksiä kuin kuunnellut samaan aikaan laulettuja
aarioita. Näyttämöllä itse asiassa monesti tapahtui niin paljon kerralla, että
Circopera pitäisi oikeastaan nähdä useampaan kertaan, että kaiken tapahtuvan
ennättäisi näkemään.
Sirkusesitykset
olivat siis oikein hyviä ja yleisön suurin suosikki lienee aplodeista päätellen
ollut Gengis van Goolin kuolemanpyörä. Kieltämättä oli aika huikeaa nähdä hänen
hyppivän kuolemanpyörän päällä katonrajassa ilman mitään turvaköysiä tai –verkkoja.
En voi suositella heikkohermoiselle.
Myös itse
oopperatalo on sisustettu sirkuksen teemaan; jo ulko-ovella oli banderolli ja
sisällä oli ilmapalloja ja katsomokin oli koristeltu värivaloin. Ihan mukavaa
vaihtelua varsin steriilissä oopperatalossamme.
Oopperan
henkilöstö näytti myös heittäytyvän innolla sirkukseen mukaan. Erikoiskiitos
täytyy antaa sille, että kerrankin myös tekninen henkilökunta pääsi kumartamaan
yleisölle. Todella taitavia kavereita ja taatusti elintärkeitä esityksen
turvallisen sujumisen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti