ANNA KARENINA
Kiitos
epäkiitollisten lentoaikataulujen minulla oli mahdollisuus viettää yksi ilta
Moskovassa. Kyseisenä iltana koko Moskovasta ei löytynyt yhtään
oopperaesitystä, joten päätyin Moskovan Operettiteatteriin katsomaan syksyn
uutuusmusikaalia Anna Kareninaa.
Tarinahan on
kaikille tuttu: vanhemman miehen kanssa naimisissa oleva, pienen pojan nuori
äiti Anna Karenina rakastuu nuoreen upseeriin, jättää miehensä ja poikansa
joutuakseen myöhemmin upseerin hylkäämäksi ja tekee lopussa itsemurhan
hyppäämällä junan alle.
Pakko todeta,
että esityksestä näki, että rahaa ja lahjakkuutta oli käytössä. Lavasteet
olivat sinänsä aika yksinkertaiset metallitelineet, mutta videoprojisoinneillä
ne muuttuivat aateliston palatseista, juna-asemaksi ja viljapelloiksi. Hienoa
työtä! Pukujakin kelpasi ihailla. Myös valojen käyttö oli huikeaa, varsinkin
loppukohtaus, jossa yleisöäkin valaistiin, jäi mieleen.
Musiikki oli ehkä
kuvattavissa venäläiseksi popiksi: ihan kivaa, mutta en kyllä usko, että tästä
teoksesta mitään klassikkoja esiin nousee. Esiintyjät olivat lähes kauttaaltaan
erittäin ammattitaitoisia ja itse pidin Kittyä esittäneestä Daria Janvarinasta
erityisen paljon. Vaikka kyllä musikaalin huippuhetki minulle oli oopperassa
tapahtunut kohtaus, johon oli mukaan saatu laulamaan Oksana Lesnichaya Bolshoi
teatterista.
Vielä on pakko
todeta, että tanssijat olivat suorastaan upeita. Koreografia oli vauhdikas,
paikoitellen akrobaattinen. Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin viihdyttävä ja
visuaalisesti näyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti